Bonne Année 2015!

Eli hyvää Uutta Vuotta! Nyt riittääkin kerrottavaa, tässä on ollut joulu, linnakierros, Uusi Vuosi ja nyt taas kouluakin. Aloitetaan joulusta.

Täällä Joulupukki tulee käymään 24.-25.12 välisenä yönä, joten lapset ei häntä tapaa. Tuntuu omasta mielestä kauheen surulliselta, mutta eihän lapset sitä osaa surra kun ei paremmasta tiiä :P Aamu alkoi siis pakettien avaamisella, parasta lapsiperheessä :) Aamupäivällä käväisi Celinen veli lapsineen toivottamassa jouluja ja riehumassa. Sen jälkeen suunnattiin Sebin vanhemmille jonne oli kokoontunut myös muuta Sebin perhettä. Siellä päivä vierähti lähinnä pöydän ääressä herkullisia vaikkakin kummallisia ruokia syöden. Menu sisälsi muun muassa ankanmaksaa ( joka kuulemma valmistetaan lihottamalla ankkoja kidutukseen saakka, argh), etanoita ja tietty kalkkunan. Täällä myös avattiin lisää lahjoja ja tietty leikittiin uusilla leluilla. Sebin vanhemmat oli hommannut mullekin pari pakettia, olin otettu^^ Tunnelma oli lämmin ja päivä oli kaikin puolin onnistunut, vaan täytyy myöntää että joulu on vähän surullinen ilman perhettä ja ystäviä. Ja suomalaisia jouluruokia, ne on vaan parhaita. Mulla oli hieno suunnitelma tehdä aamulla riisipuuroa ja jo aiemmin joulutorttuja, mutta yhden tuskastuneen kauppareissun jälkeen luovutin, kun en löytänyt luumuhilloa saatikka lehtitaikinaa... Jälleen onneksi ei osaa lapset kaivata kun ei mistään tiiä!

©Loreleî, jouluaamu <3

Loreleî oli jo löytänyt oman Frozen-mekkonsa paketista, Lucille ei mutta hymyö riitti silti

Kolme sukupolvea Viroteja :)

Joulupöytä

Kyllä, lapsetkin tykkää täällä etanoista!

Lucille, Sebin sisko Melanie ja joulun suosikkipuuha!

Vähän onnellinen <3

27.päivä täällä tuli lunta ja oli oikein kaunis päivä, ja 28.päivä mä päätin lähteä tutustumaan läheisiin linnoihin. Sää oli aamulla oikein kaunis ja kelasin että lumisista linnoista saa kivoja kuvia, vaikka Seb olikin selkeästi huolissaan ja sitä mieltä että on huono idea lähteä tänään, toinen linna on tosi korkealla ja tie on huonossa kunnossa. Celine kuitenkin uskoi mun pärjäävän, käännyn sit takaisin jos näyttää pahalta, ja mä olin päättänyt lähteä joten navigaattori valmiiksi ja menoksi!
Ehdin ajaa ehkä viitisentoista kilometriä kun aurinkoa ei enää näkynyt. Näkyvyys ei ollut erityisen huono, mutta ei niistä kuvista nyt ihan sellaisia tullut kuin olin toivonut... Lisäksi nää hullut ranskalaiset yrittää ilmeisesti täällä vuorillakin pärjätä ilman talvirenkaita, joten juutuin heti alussa auton taakse joka ajoi 30km/h. Toisaalta ehkä ihan hyvä, ei kuitenkaan ihan kauheasti oo tuntemusta näiltä mutkateiltä joten eipähän tullut otettua turhia riskejä. Autossa soi hyvä musa ja sain olla ihan rauhassa, ei huono päivä siis. Kummallekin linnalle pääsin turvallisesti, joten vaikka Seb oli oikeassa säästä niin huoli oli ihan turha. Kieltämättä välillä vähän huolestutti kun navigaattori neuvoi pikkuteille, mutta tässä ollaan ja hauskaa oli :) Mun ajotaidot ja -varmuus on täällä ollessa kasvanut huimasti, on kiva huomata ettei enää panikoi jos kaikki ei meekään just niinkuin piti :) Se ei kyllä estä mua edelleen eksyilemästä, navigaattorin kanssa tai ilman, mutta aina oon löytänyt lopulta sinne minne pitikin!

Rochetaillée. Sebin sanojen mukaan kolme kiveä kalliolla...

 

...Mutta näkymät oli hienot!

Seuraava kohde padolta katsottuna

Näkymä linnan ikkunasta. Voin vaan kuvitella miltä olisi näyttänyt kirkkaana päivänä, pitää mennä toistekin. Vasemmassa reunassa keskellä on nähtävissä pato josta oli kuva aiemmin ja siitä jatkuva valkoinen viiva tie jota pitkin ajoin... Saarella seisoo toinen linna, mutta se on yksityinen joten ei vierailuja :(

Näkymä tornista

Nää portaat piti kiivetä jotta pääsi torniin. Kameran kanssa pakkasella hanskat kädessä ei ihan niin helppoa kun vois eka kuvitella.

Uudeksi Vuodeksi perhe järjesti juhlat kotona, teemana sarjakuvahahmot. Kutsutuista valitettavan moni joutui perumaan, mutta ilta oli silti (tai ehkä siksi) älyttömän hauska. Max, joka on sen bändin basisti jota oltiin kuuntelemassa pian sen jälkeen kun tulin tänne, kysyi haluanko oppia hauskoja ranskalaisia sanoja, ja hän tyttöystävineen sekä Remi jonka tapasin myös silloin keikalla tyttöystävineen opetti mulle paljon hyödyllisiä juttuja! Remin tiesin puhuvan englantia, mutta oli mukavaa että juhlista löytyi muitakin. Yksi nainen myöskin tunsi Nightwishin, mutta hänen englantinsa valitettavasti oli sen verran vajavaisempaa ettei pahemmin puhuttu. Lapsia oli useampi kuin aikuisia joten tytöt nautti myös täysin siemauksin juhlista :) Minä kömmin nukkumaan jo puoli kahden aikaan, muut jatkoi biletyksiä puoli neljään. Luovutin mun huoneen pariskunnalle kun mulla tosiaan on täällä ihana parisänky ja nukuin itse patjalla kylppärissä, aiheuttaen paljon ihmetystä. Mua se ei haitannut, ennen kuin aamulla huomasin mun selän olevan huonossa kunnossa, ja valitettavasti se on siitä jatkanut vain huonompaan suuntaan. Oon ottanut parina päivänä lihasrelaksantteja, mutta vaikutus on melko väliaikainen. Celine kuitenkin varasi mulle hieronta-ajan ihanaan kylpylään tässä lähellä, pääsen saunaan ja kaikkee <3 Celine oli ajattelevainen ja pyysi hierojaa joka puhuu englantia, joten valitettavasti tätä luksusta saan odotella vielä kuukauden, paikka on tosi suosittu.



Uuden Vuoden prinsessat <3

Koulussa olin tällä viikolla kaikki neljä päivää (täällä keskiviikko aina vapaa). Rankkaa, mutta myös hauskaa. Mulle on helpompi pyytää vierasta ihmistä korjaamaan mun virheitä, joten se on myöskin tehokasta. Perjantaina lähdin koulusta iltapäivällä kun olo alkoi olla niin heikko ettei keskittymisestä tullut enää mitään. Oon ollut on-off-kipeä jo jonkin aikaa, ja nyt taas mennyt nää kaks päivää lääkkeiden avustuksella. Kuumetta ei oo juurikaan mutta päässä heittää, silmät tuntuu oudoilta ja heikottaa. Ensi viikolla on ehkä pakko mennä lääkäriin että sais tän kierteen loppumaan. Olen siis jälleen pahoillani jos teksti on hankalasti ymmärrettävää, pää ei oo parhaimmillaan x)
Elämä muuten sujuu nyt aika kivasti. Puhutaan kotona oikeastaan pelkästään ranskaa, vaikkei se lähellekään täydellisesti suju vieläkään niin kehitystä on selkeesti nähtävissä.

Ainiin! Viime kerralla unohdin kirjoittaa siitä, että Seb lähti Celinen veljen seuraksi Grenobleen hakemaan autoa ja mä pääsin mukaan katsomaan vuorimaisemia. Päivä oli hauska ja maisemat upeat!

 

Mulla olis ollut vielä lisää kuvia puhelimessa teiltä ja koulusta, mutta näiden kuvien lataaminen vei kolme yritystä ja kaksi päivää, joten nyt ei vaan jaksa. Katsotaan ehkä ensi kerralla kun tulee päivitettävää, jos olisin vaikka vihdoin terve!

 

A bientôt!