Valon kaupunki

Bonjour^^

Huhhuh kuulkaa. Odotukset oli korkealla, ja silti Pariisi onnistui olemaan kymmenen kertaa parempi kun osasin edes odottaa. Upea kaupunki, muuta ei voi sanoa. Voisin kirjoittaa neljä erillistä blogikirjoitusta niistä vajaasta neljästä päivästä jotka siellä vietettiin, mutta yritän tiivistää. Kuvasaasteesta saatte silti kärsiä, en vaan millään onnistu karsimaan niitä enempää. Latautuvatkin tänne näköjään nyt väärässä järjestyksessä, että jos haluatte katsoa ne kronologisesti tekstin mkaan, aloittakaa sivun alareunasta. Mutta nyt itse reissuun!

Auton oli tarkoitus startata pihasta viimeistään varttia vaille viisi aamulla, mutta tämä perhe on pahempi myöhästelyissään kuin Timoset (terkkuja vaan), joten lopulta lähtö tapahtui hieman ennen kuutta. Mä pomppasin ylös sängystä jo puoli neljältä ja en varmasti hävinnyt innostuksessani tippaakaan lapsille. Autoon mahduttiin hienosti ja vajaa 8h matka sujui rattoisasti. Pariisiin kun saavuttiin niin ohitettiin autolla aika hyvin kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja olin jo tässä vaiheessa lumoutunut, kaikki oli niin kaunista. Meidän aivan Bastillen aukion vieressä sijaitseva asunto oli tilava ja mukava, vaikkei siellä paljoa aikaa tullut lopulta vietettyäkään. Kun saatiin tavarat paikoilleen ja vaatteet vaihdettua lähdettiin syömään. Mua naurattaa edelleen, että mun ensimmäinen ateria Pariisissa oli Mäkkärissä, mutta todellakin paras vaihtoehto, mä halusin jo päästä näkemään Eiffel-tornin!
Hyvin syötyämme hypättiin sitten metroon, joka ei onneksi tässä seurassa tuntunut lainkaan pelottavalta monimutkaisuudestaan huolimatta. Jäätiin kyydistä vähän kauempana ja käveltiin Seinen vartta ehkä kilometrin pätkä. Puistotiet ja rakennukset oli upeita, Seine kauempaakin katsottuna uskomattoman likainen, mutta ymmärtäähän sen noin isossa kaupungissa...
Me oltiin jo melkein Eiffel-tornin juurella, kun Lucille pinkaisi linnun perään niin, että hävitti korvansa ja Celine sai juosta lapsen perässä hyvän matkaa. Kaikeksi onneksi lintu ei päättänyt ylittää tietä, uskomatonta miten Lucille ei välittänyt pätkän vertaa vaikka kaikki huudettiin perään. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, ja näin saavuttiin tornin juurelle. En suoranaisesti sanoisi sen valtavuuden yllättäneen, mutta olin vähintäänkin vaikuttunut. Muiden jonottaessa lippuja mä kipitin puiston toiseen päähän nappaamaan kuvia tornista ja palatessani oltiinkin jo melkein luukulla. Tässä vaiheessa mulle iski kauhu, mun pitäis selvitä hengissä huipulle asti täpötäydessä hississä joka kulki aivan älyttömän hitaasti. Muut vaan naureskeli mulle ja Seb vitsaili kovaan ääneen niin etten varmasti ollut ainut jota alkoi pelottaa. Hengissä selvittiin kuitenkin eikä se niin kauaa kestänyt, mutta jännitys ja liian vähäinen veden juominen aiheutti mulle pahan olon jo toisessa kerroksessa jonottaessa seuraavaan hissiin. Oon kuitenkin onnellinen että päätettiin jatkaa huipulle asti, maisemat oli henkeäsalpaavat ja olo oli kuin elokuvassa^^Alas päästessä kello oli jo lähemmäs kahdeksaa, joten lähdettiin taksilla asunnolle. Seb ja Celine lähti ulos syömään ja me nukahdettiin Lucillen kanssa levitettävälle sohvalle, Loreleï jaksoi sentään kömpiä omaan sänkyynsä.

Nukuin tän ensimmäisen yön tosi huonosti, Loreleï tuli jo ennen kahdeksaa pomppimaan et joko lähdetään, mutta muut pysyttiin sängyssä melkein kymmeneen asti. Nautittiin koko perhe runsas aamiainen ja sitten suuntana Disneyland!
Autossa jännitys oli huipussaan ja munkin teki mieli yhtyä kuoroon, ollaanko jo perillä?! Melkein tunnin matkan jälkeen siinsi edessä Prinsessa Ruususen linnan torni ja ensimmäiset portit. Ensimmäisiä portteja seurasi vielä ainakin viisi muuta ennen kuin lopulta päästiin itse huvipuistoalueelle, turvatarkastusten läpi tietysti.
Mä en ihan oikeesti voi sanoin kuvailla sitä paikkaa ja fiilistä. Kaikki ravintolat (joita muuten oli paljon suhteessa laitteisiin), kaikki kaupat, kaikki laitteet ja kaikki muu oli kuin suoraan saduista. Sen kuvailemisen yrittäminen tuntuu turhalta, en pysty koskaan vangitsemaan sanoihin sen paikan taikaa. Kertakaikkisen upeaa, hymyilin koko päivän niin leveesti että illalla sattui poskiin. Edes jonottaminen ei haitannut koska jonotkin kulkivat ns satujen läpi, eivätkä tosiaan olleet niin pitkiä kun olin pelännyt. Mitään hurjia laitteitahan sieltä ei löytynyt, yksi ainoa laite johon Loreleï oli liian lyhyt, mutta niinhän sen tuollaisessa paikassa kuuluukin olla, koko perheen huvipuisto. Mulle melkeinpä päivän paras hetki oli hahmoparaati. Muistan aina pienenä, kaikkien Disney-leffojen alussa oli mainos jonka väittäisin kyllä olevan Floridan Disneyworldista, mutta close enough. Mainoksessa vilkuttelee iloisesti Mikki Hiiri ja toverit ja lopussa näytölle ilmestyi jokin puhelinnumero, ei mitään käryä mikä se oli. Siitä asti kuitenkin unelmana on ollut päästä näkemään nämä iloiset hahmot, ehkä jopa päästä samaan kuvaan. Kaduilla en kuitenkaan bongannut kuin Viidakkokirjan sen ilkeän apinan, en mä sen kanssa mitään kuvaa halunnut. Mutta sitten. Paraati. Kaaaaiikki lempparihahmot, tanssimassa ja vilkuttamassa ja laulamassa lavojen päällä. Tästä ei lapset innostuneet, mutta mä hypin riemusta, lapsuuden haaveet käy toteen! Samaan kuvaan en päässyt, mutta se oli nyt toissijaista tässä kohtaa^^
Illalla käytiin syömässä herkullinen buffet-ateria, sitten vielä muutama laite läpi ja lopulta päivän kohokohta: ilotulitukset. Seb sai meille tosi hyvän paikan linnan edestä, mutta mä päätin kipittää kauemmas jotta saisin kuvia. Seb oli sitä mieltä että missasin spektaakkelin sen takia, mutta mä en kadu. Kameran kanssa on aina se valinta, haluaako nauttia täysin siemauksin hetkestä vai ikuistaa tilanteen. Nyt mulla on muutama kuva ja videoita joita voin ihastella loppuelämäni :)
Ilotulitusten loputtua pysähdyttiin vielä yhdessä kaupassa ostamassa tytöille jotain muistoksi. Lucille päätyi Helinä-keiju-nukkeen ja Loreleï Frozen-lelusettiin. Mä ostin täältä myös Sinille tuliaisia, vähän jäi harmittamaan, että kun pysähdyttiin siinä niin viime tinkaan ettei tullut osteltua enempää, mutta Lyonista löytyy Disney-kauppa ;)
Kotiin palattiin siis supermyöhään ja painuttiin yhden teekupillisen jälkeen suoraan nukkumaan. Huomenna olisi vuorossa Versaillesin linna!

Nukuttiin taas myöhään, syötiin hyvä aamupala ja lähdettiin kohti Versaillesia. Päivän harmaus ei haitannut mua, linnan kultaportit loisteli ihan yhtä kirkkaasti kuin auringossakin, Seb sen sijaan oli vähän myrtynyt. Päivän olisi kuulemma voinut käyttää paremmin esimerkiksi Louvressa. Myönnän, kyllä mä olisin Louvrenkin mielelläni nähnyt, mutta kuten Celine sanoi, Versailles oli lasten kanssa parempi vaihtoehto, kun kaikkea ei ehdi kuitenkaan näkemään.
Linna oli kaunis, ja ääniopastetulla kierroksella taideteoksista sai paljon irti. Porukkaa oli mun makuun vähän liikaa, kuvien ottaminen oli todella hankalaa. Plussaa kuitenkin siitä, että kuvien ottaminen oli sallittua, kunhan ei käyttänyt salamaa. Oli upea fiilis kävellä käytävillä ja miettiä, että siellä on asunut ihan oikeasti kuninkaallisia joskus. Lapsille kuninkaan ja kuningattaren makuuhuoneet oli kaikista odotetuin juttu, mä nautin kaikesta.
Kun oltiin kierretty kaksi kerrosta ja aika vähenemään ja lasten into hiipumaan siirryttiin sateenkin uhalla puutarhoihin. Alussa vähän ripotteli, mutta säästyttiin kuitenkin pahemmalta kastumiselta ja oli todellakin sen arvoista. Korkeiden pensasaitojen välissä ja vesialtaiden rannoilla kävellessä oli kuin olisi siirtynyt kaksisataa vuotta taaksepäin.
Linnan sulkeutuessa lähdettiin takaisin autolle ja päätettiin toteuttaa vielä yksi mun unelma: mentiin syömään Champs-Élysées-kadulle. Ruoka oli hyvää, me vältyttiin juuri ja juuri Riemukaaren varjolta ja kaikilla oli hyvä mieli. Paikka oli eläväinen mutta rauhallinen ja taas mä vaan hymyilin :) Autolle kävellessä ohitettiin Riemukaari ja mä sain ihmetyksekseni huomata, että sen päällä seisoo ihmisiä! Näin päätettiin vielä extempore vierailla sen huipulla, ja oon kyllä niin onnellinen että se tehtiin. Sain nähdä Eiffel-tornin yöllä ja ostin itselleni uuden palapelinkin^^ Maisemat oli jälleen kerran sanoinkuvaamattomat ja olisin voinut jäädä sinne koko yöksi. Tästä riennettiin kuitenkin kotiin ja sain vielä luvan lähteä katsomaan pariisilaista yöelämää, Seb lähti onneksi seuraksi niin ei tarvinnut pelätä. Ihan asunnon liepeiltä löytyikin kiva rokkibaari jossa viihdyttiin melkein kolmeen asti.

Sunnuntaina heräiltiin jo vähän aikaisemmin, pistettiin kamat kasaan ja suunnattiin Sacré Coeurin kirkolle. Tää oli ensimmäinen paikka, jossa ei saanut kuvata sisällä. Kirkko oli valtava, isompi kuin varmasti yksikään kirkko Suomessa. Täälläkin mun makuun vähän liikaa ihmisiä, mutta nautin silti. Kryptat jäi ajan vähyyden takia tsekkaamatta, vielä piti ehtiä syömään ja näkemään Notre Dame!
Ruokapaikka löytyikin ihan kirkon vierestä ja oli ihan huippu! Henkilökunta oli kaikki todella huumorintajuista ja lapsiystävällistä ja palvelu pelasi mainiosti. Tänne meen ehdottomasti uudestaan jos joskus vielä Pariisiin pääsen ja on varaa syödä ulkona.. Nimeä en valitettavasti muista eli en voi tässä suositella :(
Hyvin syötyämme otettiin suunnaksi sitten Notre Dame. Tätä olin tottakai myös odottanut, koska Disney <3 Ikäväksemme saatiin kuitenkin huomata kirkolle saapuessa, että jono jatkui kymmenien metrien verran. Sateessa ja kiireessä ei voitu jäädä odottamaan, joten katedraali tuli nähtyä vain ulkopuolelta. Vaikuttava se oli näinkin, ja ainakin on hyvä syy palata Pariisiin ;) Etitttyämme vielä Ranskan kaikkien teiden lähtöpisteen kirkon edestä ja parin nopean kuvan napattuani oli aika lähteä kotiinpäin. Mä heitin haikeat hyvästit Pariisille, ikävä oli jo lähtiessä. Ehdottomasti kaikista tähän asti vierailemistani kaupungeista kaunein ja monipuolisin. Uudestaan pitää päästä.

Notre Dame

Kaikkien Ranskan teiden alkupiste

Sacré Coeur

Eiffel-torni Riemukaaren huipulta <3

Riemukaareen ei ole rakennettu hissiä...

Neptunuksen (tai sit Merkuriuksen?) allas Versaillesin puutarhassa

Kuten sanoin, Seb ei ollut ihan yhtä innoissaan Versaillesista...



Tytöt innostu leikkimään Harry Potteria :)

"Ota musta kuva jooooooko?" <3

Versaillesin puutarhat <3

Pienet korjailut menossa...

Kuninkaan ja kuningattaren ruokapöytä. Kaaren muodossa oleville tuoleille kerääntyi aatelisia katsomaan kun kuninkaalliset söivät. Huhhuh.



Kuningattaren makkari

Lasigalleria ja väenpaljous...

Sotahuone. Taiteesta mitään ymmärtämättömänäkin teokset oli vaikuttavia.

Vähän lisää puutarhoja...

Herkuleshuone. Katon maalaaminen kesti KOLME VUOTTA.

Versaillesin portin avain. Kuvassa Sebin käsi, ei mun..

Magical <3

Mä odotin kiljumista tai jotain kun Frozen-hahmot ilmestyi esiin, mut ilmeisesti mä oon vähän erilainen lapsi kuin nää... :D

Tästä se alkaa!

Ruotsin kielinen tekstii löytyi lipuista, Suomea ei, mutta itse laitteessa sisällä oli esillä suomalaisetkin kansallispuvut. Tää oli sellainen laite johon Seb sanoi ettei suostu sen aivoja syövyttävän musiikin tähden, mutta saatiin me se sinne suostuteltua. Musiikista oli kyllä oikeassa, ja nuket oli pelottavia.



<3

Suomi bongattu!



Ja kolmas kerros :)

Toinen kerros

Hissikuilu...

Kyllä. Pariisista löytyy Suomenaukio!