Arkea ja juhlaa

Heippa!

Viikko on ollut hiljainen. Lapsilla alkoi koulu maanantaina, stressasin tyttöjen myöhästyvän niin pahasti että näin painajaista ja pomppasin sängystä ylös neljältä kuvitellen sen olevan melkein yhdeksän. Loreleïkin stressasi (oletettavasti koska Seb oli väittänyt näyttävänsä Loreleïn alastonkuvia koulussa jos tää ei oo kiltisti) ja oksensi yöllä. Aamulla kuitenkin oli jo reipas ja vaikka aluksi sanoikin ettei halua mennä kouluun niin ei vaatinut paljoa suostuttelua. Koululle käveleminen oli tuskaa, se on korkean mäen päällä ja mulla oli käsivarret ihan poikki Faustinen kantamisesta kun päästiin takaisin. Faustine ei vielä ole koulussa, mutta tietenkin pakko ottaa mukaan kun vanhemmat tytöt pitää saattaa luokkiin. Koululle pystyisi kiertämään toista kautta, jolloin kävely olisi lyhyempi, mutta sitä varten pitäisi ajaa kylän läpi ahtaita katuja pitkin aamuruuhkassa... Ei pysty. Onneksi mun auto on yhtä vanha kuin oma Suomessa, ajaminen on kotoisaa. Lapset on koulussa yhdeksästä viiteen, maanantaisin on vielä jonkin sortin lukupiiri, joten aamupäivisin täällä on nyt vain minä ja Faustine, helppoa. Koulua ei kuitenkaan ole viisi kertaa viikossa, tällä viikolla tytöt oli vapaalla keskiviikkona ja ensi viikolla maanantaina ja tiistaina. Kummallista mielestäni, pitää kysäistä jossain vaiheessa mistä se johtuu. Sebillä loppuu työt yleensä puolenpäivän aikaan, on himassa muutaman tunnin ja lähtee illalla uudestaan. Celine on töissä niin että yleensä hakee tytöt samalla kun tulee himaan. Lapset on ihan hullun energisiä pari tuntia ja menevät nukkumaan kasilta. Ulkona on kuuden aikaan jo aika pimeää, joten täällä sisällä on iltaisin aika hullunmylly. Pakkasta on kuitenkin öisin jo muutama aste, joten toivottavasti saadaan pian lunta :)
Eilen oltiin Sebin isän eläköitymisjuhlissa Saint-Etiennessä. Seb oli DJ:nä, joten meni paikan päälle samaan aikaan ensimmäisten vieraiden kanssa, seitsemältä illalla. Celine ja minä odoteltiin, että Faustine herää päiväunilta ja suunnattiin sitten juhlapaikalle lasten kanssa. Lapsia oli paljon ja tytöt nautti hirveästi. Tavattiin heti ovella Sebin 17-vuotias serkku Julie, joka puhui todella hyvää englantia ja oli  tosi mukavaa seuraa, kun en tosiaan ketään tuntenut, lähes kukaan ei puhu englantia ja Seb oli miksauspöydän takana.
Ranskalaiset kyllä puhuu englantia paremmin kuin mitä kuvittelin. Juhlissa keski-ikä oli melko korkea, joten siellä se oli harvinaisempaa, mutta kyllä sieltäkin muutama löytyi. En usko, että kielen taso on oikeasti kovin paljon huonompi kuin Suomessa. Mutta se on totta, että ranskalaiset vihaa englantilaisia, samalla tavalla kun suomalaiset vihaa ruotsalaisia. Kerroin Sebille, että moni ajattelee, että Ranskassa on mahdotonta saada palvelua englanniksi. Seb kertoi mulle, että Pariisissa ihmiset on niin törkeitä turisteille, että kauppiaille ja ravintoloitsijoille on pitänyt sanoa siitä, mutta ei usko, että sama pätee muualle Ranskaan. Itse en vielä ole oikein varma, ei ole pahemmin ollut tarvetta jutella kaupoissa kenenkään kanssa, kun en ole ostanut muuta kuin huulirasvan ja kengät. Pienissä paikoissa, kuten täällä Saint-Bonnetissa, ollaan kuulemma melko rasistisia, mutta en tiedä onko se kaikkia ei-ranskalaisia kohtaan vai miten.
Juhlat jatkui aamuun asti ja oltiin takaisin himassa vasta kuudelta. Nukuin tänään onnellisesti kahteen asti päivällä. Seb oli laittanut yhdeltätoista viestin, että lähtivät lasten kanssa Saint-Etienneen, joten olen ollut päivän yksin. Ulkona sataa ja on ollut tosi tylsää. Kirjoittaminen ei suju ollenkaan, aloitain lauseita, mutta en saa niitä loppuun. Toivottavasti tekstistä saa jotain selvää. Kaiken kaikkiaan on ollut kivaa, ollaan katsottu monta ranskalaista elokuvaa ja kuunneltu enemmän ranskalaista musiikkia kuin mitä oon kuullut tähän asti koko mun elämässä. Poskipusutkin sujui eilen juhlissa jo ilman hämminkiä. Enköhän mä kielenkin pian opi, vaikka onkin aivan törkeen vaikeeta, varsinkin kun ihmiset puhuu niin nopeasti täällä. Viime tekstissä kirjoitin siitä, että musta tuntuu, että Celine on ärtynyt, ja se tosiaan on totta. Celine on palannut kunnolla työelämään vasta pari kuukautta sitten, erilaiseen työhön kuin aiemmin, ja on tosi väsynyt. Lisäksi hän kuullemma tuntee olonsa vähän ulkopuoliseksi, koska ei puhu englantia. Nyt kuitenkin hän tuntuu jo olevan paremmalla tuulella, varmaan myöskin koska mulla menee jo ihan hyvin lasten kanssa.

Väsymystä ja keikkailua

Heti seuraava päivä viime kirjoituksen jälkeen olikin sitten ehdottomasti kamalin tähän astisista.

Kelloja siirrettiin täälläkin, joten Lucille heräsi iloisesti ennen kuutta, ja koska vanhemmat oli töissä niin sitten minäkin. Lapsilla riitti energiaa, ja aina kun en juossut Faustinen perässä nappaamassa viinipulloja ja leivinpaperirullaa pois häneltä, olin kieltämässä vanhempia lapsia tekemästä jotain typerää. Siinä sivussa yritin vielä tehdä kielikurssin tehtäviä, jotka oli raivostuttavan hankalia. Kun Seb vihdoin tuli kotiin hän yritti auttaa tehtävien teossa, mutta ikävä kyllä se vaan pahensi fiilistä. Seb meni päikkäreille ja lapset senkun villiintyi, Lucille sentään onneksi rauhoittui katsomaan Merenneito-Barbieta jossain vaiheessa. 

Kun Celine tuli kotiin olin ihan poikki, joten päätin lähteä kävelylle rauhoittumaan itse. Kävelyretki kesti lopulta melkein pari tuntia, olin toivonut pystyväni oikomaan metsän kautta Montarcherille asti, mutta lopulta jouduin tyytymään vähän matalampaan kääntymispaikkaan kun ilta alkoi pimetä ja tajusin ettei puhelimessa oo enää akkua, Celine on varmaan huolissaan. Kävely kuitenkin teki tehtävänsä, takaisin palatessa fiilis oli jo paljon parempi. Celine ja Seb olivat huomanneet, että olin poikki ja kyselivät huolissaan mitä oli tapahtunut. Selitin, että tällä hetkellä on vielä tosi rankkaa, kun ei ole kunnolla yhteistä kieltä lasten kanssa ja ei ole rutinisoitunut vielä tähän elämään. Onneksi lasten koulu alkaa maanantaina! Se vaan tarkoittaa että mun täytyy ajaa kapeilla kaduilla aamuruuhkassa, ugh.

Toissapäivänä käytiin Montbrissonissa, Celine näytti missä lapset käy jumpassa, jos joskus on tarve mun ajaa heidät sinne. Käytiin samalla nappaamassa ostokset kaupalta, koska täällä on sellainen mahtava systeemi, että voit tehdä ostokset netissä ja vain käydä maksamassa ja noukkimassa valmiiksi kerätyt ostokset! Sen jälkeen vielä kenkäkauppaan, josta mulle lähti mukaan kahdet kengät, hupsis. Ajoin meidät takaisin, ja vaikka musta tuntui  että ajan todella pienillä vaihteilla niin ei ollut ongelmia. 

Eilen käytiin aamulla Saint-Bonnetissa markkinoilla lasten ja Sebin kanssa. Koko keskusta-alue oli täynnä erilaisia kojuja, oli tosi hauskaa vaikka stressasinkin lasten takia. Päivällä oli tarkoitus vielä lähteä käymään Saint-Etiennessä ostamassa mulle juoksukengät, mutta leikkiessään Lucillen kanssa Seb onnistui saamaan Lucillen kyynärpään pois paikoiltaan, kuulemma viidettä kertaa. Joten he lähtivät sitten käymään lääkärissä joka onneksi sai sen helposti takaisin paikoilleen ja näytti Sebille miten se tehdään seuraavaa kertaa varten... Joten Saint-Etienne jäi sitten välistä. Illalla oli kuitenkin kivaa ohjelmaa tiedossa, lähdettiin katsomaan Sebin kaverin bändiä. 

Voin kertoa, että on muuten todella ahdistavaa kun ei ymmärrä mitä ihmiset ympärillä puhuu. Eilen oli koko ajan sellainen fiilis että Celine on huonolla tuulella jostain syystä, mutten tiedä miksi. Illalla lähdettäessä mulla oli siksi vähän levoton olo, mutta paikan päällä se nopeasti unohtui, oli niin kivaa! Seb ja Celine tuntuivat tuntevan kaikki, mut esiteltiin kymmenille ihmisille, joiden nimistä mulla ei ole hajuakaan ja joista ehkä kolme puhui englantia. Keikan vietin eturivissä ja sen jälkeen jäätiin vielä hengailemaan, juttelin yhden Celinen ja Sebin kaverin kanssa melkein koko illan ja oli tosi hauskaa. Olin kuitenkin ihan puhki kun lopulta lähdettiin yhden jälkeen ja nukahdinkin jo matkalla kotiin. Tänään oli pakko ottaa päikkärit, vaikka heräsin vasta kymmeneltä. Sebin vanhemmat tulivat kylään ja kohta lähdetään Sebin kanssa ajelulle mun autolla jotta totun siihen ja muistaisinkin miten koululle ajetaan. Toivon, että lähdettäis vielä moottoripyöräilemään sillä sää on kaunis, mutta saa nähdä :)

Markkinoilla

Lapset juhli Halloweeniä kun me oltiin keikalla :)