Väsymystä ja keikkailua

Heti seuraava päivä viime kirjoituksen jälkeen olikin sitten ehdottomasti kamalin tähän astisista.

Kelloja siirrettiin täälläkin, joten Lucille heräsi iloisesti ennen kuutta, ja koska vanhemmat oli töissä niin sitten minäkin. Lapsilla riitti energiaa, ja aina kun en juossut Faustinen perässä nappaamassa viinipulloja ja leivinpaperirullaa pois häneltä, olin kieltämässä vanhempia lapsia tekemästä jotain typerää. Siinä sivussa yritin vielä tehdä kielikurssin tehtäviä, jotka oli raivostuttavan hankalia. Kun Seb vihdoin tuli kotiin hän yritti auttaa tehtävien teossa, mutta ikävä kyllä se vaan pahensi fiilistä. Seb meni päikkäreille ja lapset senkun villiintyi, Lucille sentään onneksi rauhoittui katsomaan Merenneito-Barbieta jossain vaiheessa. 

Kun Celine tuli kotiin olin ihan poikki, joten päätin lähteä kävelylle rauhoittumaan itse. Kävelyretki kesti lopulta melkein pari tuntia, olin toivonut pystyväni oikomaan metsän kautta Montarcherille asti, mutta lopulta jouduin tyytymään vähän matalampaan kääntymispaikkaan kun ilta alkoi pimetä ja tajusin ettei puhelimessa oo enää akkua, Celine on varmaan huolissaan. Kävely kuitenkin teki tehtävänsä, takaisin palatessa fiilis oli jo paljon parempi. Celine ja Seb olivat huomanneet, että olin poikki ja kyselivät huolissaan mitä oli tapahtunut. Selitin, että tällä hetkellä on vielä tosi rankkaa, kun ei ole kunnolla yhteistä kieltä lasten kanssa ja ei ole rutinisoitunut vielä tähän elämään. Onneksi lasten koulu alkaa maanantaina! Se vaan tarkoittaa että mun täytyy ajaa kapeilla kaduilla aamuruuhkassa, ugh.

Toissapäivänä käytiin Montbrissonissa, Celine näytti missä lapset käy jumpassa, jos joskus on tarve mun ajaa heidät sinne. Käytiin samalla nappaamassa ostokset kaupalta, koska täällä on sellainen mahtava systeemi, että voit tehdä ostokset netissä ja vain käydä maksamassa ja noukkimassa valmiiksi kerätyt ostokset! Sen jälkeen vielä kenkäkauppaan, josta mulle lähti mukaan kahdet kengät, hupsis. Ajoin meidät takaisin, ja vaikka musta tuntui  että ajan todella pienillä vaihteilla niin ei ollut ongelmia. 

Eilen käytiin aamulla Saint-Bonnetissa markkinoilla lasten ja Sebin kanssa. Koko keskusta-alue oli täynnä erilaisia kojuja, oli tosi hauskaa vaikka stressasinkin lasten takia. Päivällä oli tarkoitus vielä lähteä käymään Saint-Etiennessä ostamassa mulle juoksukengät, mutta leikkiessään Lucillen kanssa Seb onnistui saamaan Lucillen kyynärpään pois paikoiltaan, kuulemma viidettä kertaa. Joten he lähtivät sitten käymään lääkärissä joka onneksi sai sen helposti takaisin paikoilleen ja näytti Sebille miten se tehdään seuraavaa kertaa varten... Joten Saint-Etienne jäi sitten välistä. Illalla oli kuitenkin kivaa ohjelmaa tiedossa, lähdettiin katsomaan Sebin kaverin bändiä. 

Voin kertoa, että on muuten todella ahdistavaa kun ei ymmärrä mitä ihmiset ympärillä puhuu. Eilen oli koko ajan sellainen fiilis että Celine on huonolla tuulella jostain syystä, mutten tiedä miksi. Illalla lähdettäessä mulla oli siksi vähän levoton olo, mutta paikan päällä se nopeasti unohtui, oli niin kivaa! Seb ja Celine tuntuivat tuntevan kaikki, mut esiteltiin kymmenille ihmisille, joiden nimistä mulla ei ole hajuakaan ja joista ehkä kolme puhui englantia. Keikan vietin eturivissä ja sen jälkeen jäätiin vielä hengailemaan, juttelin yhden Celinen ja Sebin kaverin kanssa melkein koko illan ja oli tosi hauskaa. Olin kuitenkin ihan puhki kun lopulta lähdettiin yhden jälkeen ja nukahdinkin jo matkalla kotiin. Tänään oli pakko ottaa päikkärit, vaikka heräsin vasta kymmeneltä. Sebin vanhemmat tulivat kylään ja kohta lähdetään Sebin kanssa ajelulle mun autolla jotta totun siihen ja muistaisinkin miten koululle ajetaan. Toivon, että lähdettäis vielä moottoripyöräilemään sillä sää on kaunis, mutta saa nähdä :)

Markkinoilla

Lapset juhli Halloweeniä kun me oltiin keikalla :)