Heippa!
Viikko on ollut hiljainen. Lapsilla alkoi koulu maanantaina, stressasin tyttöjen myöhästyvän niin pahasti että näin painajaista ja pomppasin sängystä ylös neljältä kuvitellen sen olevan melkein yhdeksän. Loreleïkin stressasi (oletettavasti koska Seb oli väittänyt näyttävänsä Loreleïn alastonkuvia koulussa jos tää ei oo kiltisti) ja oksensi yöllä. Aamulla kuitenkin oli jo reipas ja vaikka aluksi sanoikin ettei halua mennä kouluun niin ei vaatinut paljoa suostuttelua. Koululle käveleminen oli tuskaa, se on korkean mäen päällä ja mulla oli käsivarret ihan poikki Faustinen kantamisesta kun päästiin takaisin. Faustine ei vielä ole koulussa, mutta tietenkin pakko ottaa mukaan kun vanhemmat tytöt pitää saattaa luokkiin. Koululle pystyisi kiertämään toista kautta, jolloin kävely olisi lyhyempi, mutta sitä varten pitäisi ajaa kylän läpi ahtaita katuja pitkin aamuruuhkassa... Ei pysty. Onneksi mun auto on yhtä vanha kuin oma Suomessa, ajaminen on kotoisaa. Lapset on koulussa yhdeksästä viiteen, maanantaisin on vielä jonkin sortin lukupiiri, joten aamupäivisin täällä on nyt vain minä ja Faustine, helppoa. Koulua ei kuitenkaan ole viisi kertaa viikossa, tällä viikolla tytöt oli vapaalla keskiviikkona ja ensi viikolla maanantaina ja tiistaina. Kummallista mielestäni, pitää kysäistä jossain vaiheessa mistä se johtuu. Sebillä loppuu työt yleensä puolenpäivän aikaan, on himassa muutaman tunnin ja lähtee illalla uudestaan. Celine on töissä niin että yleensä hakee tytöt samalla kun tulee himaan. Lapset on ihan hullun energisiä pari tuntia ja menevät nukkumaan kasilta. Ulkona on kuuden aikaan jo aika pimeää, joten täällä sisällä on iltaisin aika hullunmylly. Pakkasta on kuitenkin öisin jo muutama aste, joten toivottavasti saadaan pian lunta :)
Eilen oltiin Sebin isän eläköitymisjuhlissa Saint-Etiennessä. Seb oli DJ:nä, joten meni paikan päälle samaan aikaan ensimmäisten vieraiden kanssa, seitsemältä illalla. Celine ja minä odoteltiin, että Faustine herää päiväunilta ja suunnattiin sitten juhlapaikalle lasten kanssa. Lapsia oli paljon ja tytöt nautti hirveästi. Tavattiin heti ovella Sebin 17-vuotias serkku Julie, joka puhui todella hyvää englantia ja oli tosi mukavaa seuraa, kun en tosiaan ketään tuntenut, lähes kukaan ei puhu englantia ja Seb oli miksauspöydän takana.
Ranskalaiset kyllä puhuu englantia paremmin kuin mitä kuvittelin. Juhlissa keski-ikä oli melko korkea, joten siellä se oli harvinaisempaa, mutta kyllä sieltäkin muutama löytyi. En usko, että kielen taso on oikeasti kovin paljon huonompi kuin Suomessa. Mutta se on totta, että ranskalaiset vihaa englantilaisia, samalla tavalla kun suomalaiset vihaa ruotsalaisia. Kerroin Sebille, että moni ajattelee, että Ranskassa on mahdotonta saada palvelua englanniksi. Seb kertoi mulle, että Pariisissa ihmiset on niin törkeitä turisteille, että kauppiaille ja ravintoloitsijoille on pitänyt sanoa siitä, mutta ei usko, että sama pätee muualle Ranskaan. Itse en vielä ole oikein varma, ei ole pahemmin ollut tarvetta jutella kaupoissa kenenkään kanssa, kun en ole ostanut muuta kuin huulirasvan ja kengät. Pienissä paikoissa, kuten täällä Saint-Bonnetissa, ollaan kuulemma melko rasistisia, mutta en tiedä onko se kaikkia ei-ranskalaisia kohtaan vai miten.
Juhlat jatkui aamuun asti ja oltiin takaisin himassa vasta kuudelta. Nukuin tänään onnellisesti kahteen asti päivällä. Seb oli laittanut yhdeltätoista viestin, että lähtivät lasten kanssa Saint-Etienneen, joten olen ollut päivän yksin. Ulkona sataa ja on ollut tosi tylsää. Kirjoittaminen ei suju ollenkaan, aloitain lauseita, mutta en saa niitä loppuun. Toivottavasti tekstistä saa jotain selvää. Kaiken kaikkiaan on ollut kivaa, ollaan katsottu monta ranskalaista elokuvaa ja kuunneltu enemmän ranskalaista musiikkia kuin mitä oon kuullut tähän asti koko mun elämässä. Poskipusutkin sujui eilen juhlissa jo ilman hämminkiä. Enköhän mä kielenkin pian opi, vaikka onkin aivan törkeen vaikeeta, varsinkin kun ihmiset puhuu niin nopeasti täällä. Viime tekstissä kirjoitin siitä, että musta tuntuu, että Celine on ärtynyt, ja se tosiaan on totta. Celine on palannut kunnolla työelämään vasta pari kuukautta sitten, erilaiseen työhön kuin aiemmin, ja on tosi väsynyt. Lisäksi hän kuullemma tuntee olonsa vähän ulkopuoliseksi, koska ei puhu englantia. Nyt kuitenkin hän tuntuu jo olevan paremmalla tuulella, varmaan myöskin koska mulla menee jo ihan hyvin lasten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti