Vive la France!

Eilinen päivä lukeutui varmasti yhteen parhaimmista ikinä. 

Kelloja siirrettiin yöllä myös täällä, joten herääminen oli jo vähän helpompaa. Lucille katsoi Barbie-merenneito-leffaa varmaan viidettätoista kertaa sinä aikana kun mä oon ollut täällä. Merenneitojen lisäksi Lucille rakastaa leppäkerttuja, ja leppäkerttutarroja löytyy vähän joka puolelta :)

Ulkona oli lämpöä 18 astetta, joten istuskeltiin siellä, Seb soitti kitaraa ja Loreleï tanssi ja lauloi. Leikittiin, pelattiin fudista ja sitten Seb kysyi haluisinko yrittää ajaa kevarilla taas. Jännitti ihan hullun lailla että kaadun ja rikon pyörän tai ajan sen alas kiellekkeeltä tai JOTAIN, joten aikaa kului ennen kuin sain laitteen pysymään käynnissä ja liikkumaan, mutta mä onnistuin! Fiilis oli ihan uskomaton, mä ajoin kevarilla!^^

Syötiin ulkona ja sitten Seb ja Celine pesi lattiat sun muuta, joten mä vahdin Faustinea ulkona. Ihana sää, ihanat maisemat ja ihana lapsi, elämä on aika mahtavaa. Kun talo oli saatu siivottua, olikin jo melkein aika lähteä katsomaan matsia. Minä, Loreleï ja Seb lähdettiin kohti Saint-Etienneä Jaguaarilla. Aurinko paistoi, kuunneltiin rokkia ja istuin Jaguaarissa, tunne oli ihan epärealistinen, ei tällainen voi olla totta! Hetken kruunasi vielä se, että kun metsä loppui, näin, että me ajettiin pilvien päällä. Siis ihan oikeesti, tän on pakko olla unta! Se kyllä tarkoitti sitä että lähes koko loppumatka ajettiin hirveässä sumussa, mutta oli kyllä sen arvoista.
Vasta Saint-Etienneen saapuessa tajusin, että matsi olikin vähän isompi juttu. Liput eivät maksaneet kuin 15 euroa, joten olin ajatellut että paikalla on varmaan muutama sata, ehkä reilu tuhat katsojaa, että tää on tällainen paikallisen liigan peli tms. Lähestyessä stadionia autoja oli parkeerattu aivan kaikkialle, kävelytielle, tielle ja nurmikolle. Okei, kyseessä olikin vähän isompi juttu, muutama tuhat katsojaa? Stadionin porteille saapuessa ensimmäinen asia minkä näin, oli mellakkapoliisit. Kypärät ja kilvet ja kaikki. Porteille saakka saattoi kuulla ihmisten huutavan ja laulavan kannustuksia. Apua, Vieläkin vähän isompi juttu? Porteilla suoritettiin turvatarkastus, ja selvisi että mun kameran toinen objektiivi on liian iso. Voitte vaan kuvitella miten paniikissa olin, oltiin myöhässä jo valmiiksi ja nytkö pitäis lähteä vielä viemään kameraa takaisin autoon, vai takavarikoitaisiinko se? Onneksi Seb sai neuvoteltua asian niin, että sain ottaa kaikki tavarat mukaan, pienemmällä putkella saisin kuvata, mutta toisen pitäisi pysyä visusti laukussa. Huokaisin helpotuksesta ja lähdettiin kapuamaan portaita. Meidän paikat oli melkein ihan ylhäällä, suoraan pressipaikkojen yläpuolella, täydelliset mun mielestä, vaikka eniten huutavat fanit olivatkin vasemmassa päädyssä. Muut ihmiset olivat jo paikoillaan, matsi oli alkanut ja omille paikoille pääseminen oli pelottavaa, penkkirivit olivat erittäin kapeat. Kylmät väreet juoksivat pitkin selkää koko matsin ajan, oli upeeta kuulla sellaisen määrän ihmisiä laulavan ja huutavan ja kannustavan. Jossain vaiheessa screenille ilmestyi teksti: Vous êtes 33 991, merci! Paikalla oli siis 34 000 katsojaa! Kun Saint-Etienne vihdoin teki maalin, koko katsomo hyppäsi pystyyn ja melu oli korvia huumaava. Voitto tuli, 1-0. Seb oli sitä mieltä että peli ei ollut kovin hyvä, vastustaja ei ollut tosissaan, mutta mua ei haitannut.
Kotimatkalla kaikki olivat väsyneitä mutta tyytyväisiä, mä ehkä kaikista eniten. Soitin suomalaista musiikkia, maisemat oli edelleen upeat ja tähtiä ainakin miljoona. Kotiin tullessa Celine katsoi viimeistä Harry Potteria, istuin hetkeksi katsomaan, mutta vaikka leffa on loistava, väsymys vei voiton. Edelleenkin kaikkea tätä on vaikea uskoa todeksi. Toki toivoin, että tulisin viihtymään, mutten olisi ikinä uskonut että jo ensimmäinen viikko olisi ollut näin uskomaton.

I did it!

<3

Paikka näyttää aamuisin Baskervilleltä

Vedet silmissä

Hellou!

Nyt on ollut kaksi sellaista päivää että jos olis kaikki tällaisia vois sanoo olevansa aina onnellinen.
Eilen Celine oli kotona, hengailtiin ja katsottiin muutama leffa lasten kanssa, kaikki tottakai dubattuna ranskaksi, jopa Taru Sormusten Herrasta! Onneksi se leffa on tullut katsottua sen verta monta kertaa ettei häirinnyt kuin alussa. Kelatkaa, ranskalaisia örkkejä... Lakkailtiin kynnet tyttöjen kanssa ja sen sellaista, Celine myöskin osti mulle kielikurssin netissä. Tasotestiä tehdessä meinasi päästä itku, just kun oli tullut sellainen fiilis että osaa jo jotakin niin ne tehtävät tuntui ihan hirveiltä. Siihen kun vielä laittaa ranskalaisen naisen kurkkimaan olan yli ja kommentoimaan niin oli kyllä hauskuus kaukana. Itse tehtävät on kuitenkin vähän turhankin helppoja, mutta kertaaminen on hyvästä. Hassut ruuat senkun jatkuu, mutta yks päivä syötiin jotain sellaista mikä oli lähes sama kuin karjalanpaisti, paitsi sienillä. Täällä on sieniä lähes joka ruuassa.
Lasten serkku oli tullut edellisenä päivänä kyläilemään ja Sebin ja Celinen työkaveri kolmen lapsensa kanssa tuli iltapäivällä, joten lapset leikki aika paljon ulkona keskenään. Mulle naureskeltiin kun sanoin et tuuli on niin kylmä etten halua mennä sinne istumaan, Kun kerroin ettei Suomessa ole yleensä yli -30 astetta pakkasta talvella Celine oli ihan järkyttynyt, hän oli kuvitellut että Suomessa on -50, eikä sama kuin täällä... Mutta täällä on kyllä sen verran kosteampi ilma ettei se tunnu yhtä pistävältä. Seb kysyi, että haluisinko kokeilla ajaa kevarilla, ja siinä vaiheessa ei kylmä haitannut ( varsinkaan kun laittoi toppatakin päälle). Niinkuin arvelinkin, oon turhan lyhyt kevarilla ajamiseen, ja se jäi tällä kertaa, mutta kyllä mä vielä joku kerta onnistun! Sebillä on tallissa kevarin lisäksi iiiiso moottoripyörä, jolla lähdettiin ajelulle ja se oli kyllä ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Tää paikka sijaitsee vuorilla, joten tiet on mutkaisia, ja sitten vielä hullu ranskalainen kuski, ihan parasta <3
Kun lapset oli saatu nukkumaan Seb haastoi mut pelaamaan tennistä Playstationilla, ja yllätys yllätys hävisin... Mut eipä se mitään, hauskaa oli kuitenkin :) Sen jälkeen vaihdettiin Assassins Creediin, mikä sujui jo vähän paremmin ja yhtäkkiä kello olikin kaksi ja aamulla tarkoitus lähteä Saint-Etienneen.
Aamu koitti, heräsin mukavasti puoli tuntia ennen tarkoitettua lähtöaikaa, ei ongelmia, kunnes Seb kertoi että ei lähdetäkään moottoripyörällä koska Faustine ja Lucille pitää ottaa mukaan. Vartissa kahdelle lapselle aamupalaa ja vaatteet päälle: oltiin yllättäen kakskyt minuuttia myöhässä.
Perillä Seb kävi hoitamassa ensin vakuutusasiat kuntoon Jaguaariinsa, jonka kunnosti. Siitä jatkettiin Saint-Etiennen stadikalle, jossa käytiin ostamassa liput sunnuntain matsiin (Äiti, sano Harrille häähää :P)! En muista koska olisin viimeksi ollut katsomassa fudista livenä ja oon ihan superinnoissani!^^ Ja oli aika mieletöntä nähdä kauppa jossa ei myyty mitään muuta kuin A.S.S.E.n fanituotteita. Tästä sitten ajeltiin ylös vuorille taas mistä oli ihana näkymä Saint-Etiennen ylle, ja sen jälkeen mäkkäriin syömään. Sielläkin pieni kulttuurishokki, täällä ei tilata ruokia tiskiltä, vaan täällä on kosketusnäyttötaulut josta klikkaillaan mitä halutaan ja tarjoilija tuo ne pöytään hetken päästä. Seuraavaksi oli kotimatkan aika, ajettiin pientä kiertoreittiä, koska täällä on tietullit niin tuli halvemmaksi kuin motaria pitkin. Tie oli jälleen ihanan mutkainen, Seb hurjasteli ja mä nautin. Itse ajaminen kyllä vähän hirvittää, vaikka talveen oonkin tottunu nii Suomessa ei kuitenkaan oo mitään lähellekään näitä mäkiä.
Nyt istun himassa lasten kanssa, Seb ja Celine lähti johonkin viettämään laatuaikaa. Lucille istuu kainalossa ja katsoo keijukaisleffaa, Faustine on riiviö ja Lorelei pelaa jälleen.
Kamerasta unohdin tänään kortin tietokoneeseen, joten nyt on saatavilla vain yksi kuva jonka otin näköalapaikalla puhelimella.

Totuttelua ja tutustumista

Bonjour!

Kolmas päivä meneillään ja ensimmäisen kerran on aikaa ja energiaa kirjoittaa. Katsellaan kahden nuoremman lapsen, Lucillen ja Faustinen kanssa Harry Potteria. Loreleï pelailee tietokoneella. Celine on töissä ja Sebastien lähti käymään Saint-Etiennessä, joka on lähin iso kaupunki. Mutta aloitetaan nyt alusta :)

Lentokone laskeutui yhdeksältä aamulla Nizzan kentälle, jossa sain hetken odotella että Céline, Sebastien ja Lorelei saapuivat. Pieneksi yllätyksekseni vaihdettiin poskisuudelmat saman tien kaikkien kolmen kanssa. Toki tiesin että se on melko yleinen tapa Ranskassa, mutta vähän toivoin että tämä perhe ei sitä kuitenkaan harrastaisi, onhan se nyt kovin outoa kun itse on tottunut vain kättelemään, jos sitäkään  :D 

Aluksi ajeltiin vähän Nizzassa, pysähdyttiin syömään aamupalaa ja suunnattiin Monacoon! Sébastien puhuu englantia varsin hyvin, Celine vain vähän ja lapset eivät ollenkaan, mutta hyvin ollaan pärjätty, Sebastien tulkkaa vähän ja Loreleï opettaa sanoja ja osaa onneksi aika hyvin selittää mitä tarkoittaa kiertoilmausten kautta, joten matka Monacoon sujui hyvin tutustuessa. Monacossa käytiin kavelemässä, palatsilla ja Merimuseossa jossa oli myös upea hainäyttely, pikkaisen massiivisempi paikka kuin Linnanmäen Sealife, suosittelen kaikille Monacossa käyville! Kallis se oli, niinkuin kaikki Monacossa, mutta hieno.

Sen jälkeen jatkettiin matkaa, seuraavaksi pysähdyttiin Cannesiin uimaan ja syömään. Cannes oli ihana kaupunki, siellä voisi käydä toistekin. Siitä lähdettiinkin sitten kotia kohti. Nukahdin melkein heti auton käynnistyttyä, olin valvonut edellisen yön kokonaan ja lentokoneessa vain torkkunut. Herätessäni oltiin ajettu pari tuntia ja maisemat oli mahtavat. Kummallakin puolella näkyi peltoja, ja jossain kaukana peltojen takana korkeita vuoria. Monen tunnin tauottoman ajamisen jälkeen lähdettiin kiipeämään vuoren rinnettä ylös ja tuli todellakin todistettua että ranskalaiset on hulluja kuskeja. Tarkistettuaan etten pelkää, kiivettiin vuoren rinteellä mutkittelevaa tietä kahdeksankympin keskinopeudella. Aluksi nauratti ja oli hauskaa, mutta tunnin jälkeen alkoi vähän tympiä. Ja tätä jatkui kolme tuntia. Otin pienen pätkän videotakin, mutta saa nähdä saako siitä mitään selvää. 

Perillä oltiin puolen yön jälkeen ja painuin lähes suoraan nukkumaan, Faustine ja Lucille olivat jo nukkumassa, Sébin vanhemmat olivat täällä heitä hoitamassa, mutta lähtivät sitten kotiin.

Eilen herättyäni söin aamupalan terassilla, ihana sää ja ihanat maisemat jälleen kerran. Sen jälkeen lähdettiin vanhempien lasten kanssa kävelylle metsään. Voin kertoa että on vähän stressaavaa kävellä tien vieressä kahden lapsen kanssa kun ei ole aavistustakaan miten kieltää kävelemästä keskellä tietä esimerkiksi, huutelin vaan autoa, niin lapset tajusi siirtyä sivuun. Mutta ihan hyvin pärjättiin, kaikki hengissä. Kun palattiin syötiin lounas, ei mitään aavistusta mitä se oli, jotain erittäin epäillyttävää, veikkaisin jotain pieniä papuja. Sen lisäksi sitten pieni pala hassunväristä makkaraa, mutta se oli onneksi ihan normaalinmakuista. Tämän jälkeen syötiin sitten juustoja, kuten kuulemma joka aterian jälkeen. Ja sen jälkeen vielä jugurttia, jota ei kuulemma saa mistään muualta kuin Ranskasta, vaikka se onkin Nestlen. 

Sitten lähdettiin käymään postissa ja kierreltiin samalla vähän kylällä. Koko kylä on ennen ollut linnan sisällä, joten kadut on todella kapeita, hirvittää kun parin viikon päästä pitäisi kuljettaa tytöt kouluun sinne jonnekin. Muutenkin liikenne on täällä aika pelottavaa, mutta enköhän selviä, ajan vaan tosi hiljaa... Kaupasta ostettiin ruokaa ja monta monta pulloa erilaisia viinejä ja  siideriä ja olutta, koska mun täytyy kuulemma kokeilla kaikkea. Oluesta Séb sanoi että se on "naisten olutta", ja oli kyllä oikeassa kun lopulta uskalsin maistaa, ei maistunut yhtään siltä miltä Suomessa. Istuttiin iltaa suolatikkujen ja kitaransoiton parissa tunnin verran, Séb osaa lisäksi soittaa pianoa! Kun lapset oli mennyt nukkumaan katsottiin vielä Amelié. Ei mikään erityisen hyvä leffa mun mielestä mut mielenkiinto pysyi kun oli vaan ranskankieliset tekstit saatavilla.

Tänään jäin ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa, kaikki sujui yllättävän hyvin. Siitä kun aloitin tämän tekstin kirjoittamisen on varmaan kolme tuntia, mutta kaikki hengissä. Lucillen enkelihiusten alla piilee kyllä melkoinen demoni, mut eiköhän me selvitä jatkossakin :) Kohta lähdetään käymään taas kylällä, tällä kertaa moottoripyörällä! Can't wait^^

Kirjoitin tätä tekstiä lopulta koko päivän. Loreleï kävi hammaslääkärissä ja käytiin katsomassa missä koulu sijaitsee. Lisäksi käytiin linnassa tässä lähellä, maisemat oli henkeäsalpaavat. Siellä oli myös suloinen pieni katolinen kirkko aivan huipulla. Unohdin ehkä noin miljoona asiaa, mutta siistiä on ollut, ajoittain aika rankkaa, mutta eiköhän tästä elävänä selviä :)

Nizza

Monaco

Céline ja Lorerleï Monacossa

Kuuluisia kädenjalkiä Cannesissa

Loreleï ja Lucille

Loreleï