Bonjour!
Kolmas päivä meneillään ja ensimmäisen kerran on aikaa ja energiaa kirjoittaa. Katsellaan kahden nuoremman lapsen, Lucillen ja Faustinen kanssa Harry Potteria. Loreleï pelailee tietokoneella. Celine on töissä ja Sebastien lähti käymään Saint-Etiennessä, joka on lähin iso kaupunki. Mutta aloitetaan nyt alusta :)
Lentokone laskeutui yhdeksältä aamulla Nizzan kentälle, jossa sain hetken odotella että Céline, Sebastien ja Lorelei saapuivat. Pieneksi yllätyksekseni vaihdettiin poskisuudelmat saman tien kaikkien kolmen kanssa. Toki tiesin että se on melko yleinen tapa Ranskassa, mutta vähän toivoin että tämä perhe ei sitä kuitenkaan harrastaisi, onhan se nyt kovin outoa kun itse on tottunut vain kättelemään, jos sitäkään :D
Aluksi ajeltiin vähän Nizzassa, pysähdyttiin syömään aamupalaa ja suunnattiin Monacoon! Sébastien puhuu englantia varsin hyvin, Celine vain vähän ja lapset eivät ollenkaan, mutta hyvin ollaan pärjätty, Sebastien tulkkaa vähän ja Loreleï opettaa sanoja ja osaa onneksi aika hyvin selittää mitä tarkoittaa kiertoilmausten kautta, joten matka Monacoon sujui hyvin tutustuessa. Monacossa käytiin kavelemässä, palatsilla ja Merimuseossa jossa oli myös upea hainäyttely, pikkaisen massiivisempi paikka kuin Linnanmäen Sealife, suosittelen kaikille Monacossa käyville! Kallis se oli, niinkuin kaikki Monacossa, mutta hieno.
Sen jälkeen jatkettiin matkaa, seuraavaksi pysähdyttiin Cannesiin uimaan ja syömään. Cannes oli ihana kaupunki, siellä voisi käydä toistekin. Siitä lähdettiinkin sitten kotia kohti. Nukahdin melkein heti auton käynnistyttyä, olin valvonut edellisen yön kokonaan ja lentokoneessa vain torkkunut. Herätessäni oltiin ajettu pari tuntia ja maisemat oli mahtavat. Kummallakin puolella näkyi peltoja, ja jossain kaukana peltojen takana korkeita vuoria. Monen tunnin tauottoman ajamisen jälkeen lähdettiin kiipeämään vuoren rinnettä ylös ja tuli todellakin todistettua että ranskalaiset on hulluja kuskeja. Tarkistettuaan etten pelkää, kiivettiin vuoren rinteellä mutkittelevaa tietä kahdeksankympin keskinopeudella. Aluksi nauratti ja oli hauskaa, mutta tunnin jälkeen alkoi vähän tympiä. Ja tätä jatkui kolme tuntia. Otin pienen pätkän videotakin, mutta saa nähdä saako siitä mitään selvää.
Perillä oltiin puolen yön jälkeen ja painuin lähes suoraan nukkumaan, Faustine ja Lucille olivat jo nukkumassa, Sébin vanhemmat olivat täällä heitä hoitamassa, mutta lähtivät sitten kotiin.
Eilen herättyäni söin aamupalan terassilla, ihana sää ja ihanat maisemat jälleen kerran. Sen jälkeen lähdettiin vanhempien lasten kanssa kävelylle metsään. Voin kertoa että on vähän stressaavaa kävellä tien vieressä kahden lapsen kanssa kun ei ole aavistustakaan miten kieltää kävelemästä keskellä tietä esimerkiksi, huutelin vaan autoa, niin lapset tajusi siirtyä sivuun. Mutta ihan hyvin pärjättiin, kaikki hengissä. Kun palattiin syötiin lounas, ei mitään aavistusta mitä se oli, jotain erittäin epäillyttävää, veikkaisin jotain pieniä papuja. Sen lisäksi sitten pieni pala hassunväristä makkaraa, mutta se oli onneksi ihan normaalinmakuista. Tämän jälkeen syötiin sitten juustoja, kuten kuulemma joka aterian jälkeen. Ja sen jälkeen vielä jugurttia, jota ei kuulemma saa mistään muualta kuin Ranskasta, vaikka se onkin Nestlen.
Sitten lähdettiin käymään postissa ja kierreltiin samalla vähän kylällä. Koko kylä on ennen ollut linnan sisällä, joten kadut on todella kapeita, hirvittää kun parin viikon päästä pitäisi kuljettaa tytöt kouluun sinne jonnekin. Muutenkin liikenne on täällä aika pelottavaa, mutta enköhän selviä, ajan vaan tosi hiljaa... Kaupasta ostettiin ruokaa ja monta monta pulloa erilaisia viinejä ja siideriä ja olutta, koska mun täytyy kuulemma kokeilla kaikkea. Oluesta Séb sanoi että se on "naisten olutta", ja oli kyllä oikeassa kun lopulta uskalsin maistaa, ei maistunut yhtään siltä miltä Suomessa. Istuttiin iltaa suolatikkujen ja kitaransoiton parissa tunnin verran, Séb osaa lisäksi soittaa pianoa! Kun lapset oli mennyt nukkumaan katsottiin vielä Amelié. Ei mikään erityisen hyvä leffa mun mielestä mut mielenkiinto pysyi kun oli vaan ranskankieliset tekstit saatavilla.
Tänään jäin ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa, kaikki sujui yllättävän hyvin. Siitä kun aloitin tämän tekstin kirjoittamisen on varmaan kolme tuntia, mutta kaikki hengissä. Lucillen enkelihiusten alla piilee kyllä melkoinen demoni, mut eiköhän me selvitä jatkossakin :) Kohta lähdetään käymään taas kylällä, tällä kertaa moottoripyörällä! Can't wait^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti