Nyt on ollut kaksi sellaista päivää että jos olis kaikki tällaisia vois sanoo olevansa aina onnellinen.
Eilen Celine oli kotona, hengailtiin ja katsottiin muutama leffa lasten kanssa, kaikki tottakai dubattuna ranskaksi, jopa Taru Sormusten Herrasta! Onneksi se leffa on tullut katsottua sen verta monta kertaa ettei häirinnyt kuin alussa. Kelatkaa, ranskalaisia örkkejä... Lakkailtiin kynnet tyttöjen kanssa ja sen sellaista, Celine myöskin osti mulle kielikurssin netissä. Tasotestiä tehdessä meinasi päästä itku, just kun oli tullut sellainen fiilis että osaa jo jotakin niin ne tehtävät tuntui ihan hirveiltä. Siihen kun vielä laittaa ranskalaisen naisen kurkkimaan olan yli ja kommentoimaan niin oli kyllä hauskuus kaukana. Itse tehtävät on kuitenkin vähän turhankin helppoja, mutta kertaaminen on hyvästä. Hassut ruuat senkun jatkuu, mutta yks päivä syötiin jotain sellaista mikä oli lähes sama kuin karjalanpaisti, paitsi sienillä. Täällä on sieniä lähes joka ruuassa.
Lasten serkku oli tullut edellisenä päivänä kyläilemään ja Sebin ja Celinen työkaveri kolmen lapsensa kanssa tuli iltapäivällä, joten lapset leikki aika paljon ulkona keskenään. Mulle naureskeltiin kun sanoin et tuuli on niin kylmä etten halua mennä sinne istumaan, Kun kerroin ettei Suomessa ole yleensä yli -30 astetta pakkasta talvella Celine oli ihan järkyttynyt, hän oli kuvitellut että Suomessa on -50, eikä sama kuin täällä... Mutta täällä on kyllä sen verran kosteampi ilma ettei se tunnu yhtä pistävältä. Seb kysyi, että haluisinko kokeilla ajaa kevarilla, ja siinä vaiheessa ei kylmä haitannut ( varsinkaan kun laittoi toppatakin päälle). Niinkuin arvelinkin, oon turhan lyhyt kevarilla ajamiseen, ja se jäi tällä kertaa, mutta kyllä mä vielä joku kerta onnistun! Sebillä on tallissa kevarin lisäksi iiiiso moottoripyörä, jolla lähdettiin ajelulle ja se oli kyllä ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Tää paikka sijaitsee vuorilla, joten tiet on mutkaisia, ja sitten vielä hullu ranskalainen kuski, ihan parasta <3
Kun lapset oli saatu nukkumaan Seb haastoi mut pelaamaan tennistä Playstationilla, ja yllätys yllätys hävisin... Mut eipä se mitään, hauskaa oli kuitenkin :) Sen jälkeen vaihdettiin Assassins Creediin, mikä sujui jo vähän paremmin ja yhtäkkiä kello olikin kaksi ja aamulla tarkoitus lähteä Saint-Etienneen.
Aamu koitti, heräsin mukavasti puoli tuntia ennen tarkoitettua lähtöaikaa, ei ongelmia, kunnes Seb kertoi että ei lähdetäkään moottoripyörällä koska Faustine ja Lucille pitää ottaa mukaan. Vartissa kahdelle lapselle aamupalaa ja vaatteet päälle: oltiin yllättäen kakskyt minuuttia myöhässä.
Perillä Seb kävi hoitamassa ensin vakuutusasiat kuntoon Jaguaariinsa, jonka kunnosti. Siitä jatkettiin Saint-Etiennen stadikalle, jossa käytiin ostamassa liput sunnuntain matsiin (Äiti, sano Harrille häähää :P)! En muista koska olisin viimeksi ollut katsomassa fudista livenä ja oon ihan superinnoissani!^^ Ja oli aika mieletöntä nähdä kauppa jossa ei myyty mitään muuta kuin A.S.S.E.n fanituotteita. Tästä sitten ajeltiin ylös vuorille taas mistä oli ihana näkymä Saint-Etiennen ylle, ja sen jälkeen mäkkäriin syömään. Sielläkin pieni kulttuurishokki, täällä ei tilata ruokia tiskiltä, vaan täällä on kosketusnäyttötaulut josta klikkaillaan mitä halutaan ja tarjoilija tuo ne pöytään hetken päästä. Seuraavaksi oli kotimatkan aika, ajettiin pientä kiertoreittiä, koska täällä on tietullit niin tuli halvemmaksi kuin motaria pitkin. Tie oli jälleen ihanan mutkainen, Seb hurjasteli ja mä nautin. Itse ajaminen kyllä vähän hirvittää, vaikka talveen oonkin tottunu nii Suomessa ei kuitenkaan oo mitään lähellekään näitä mäkiä.
Nyt istun himassa lasten kanssa, Seb ja Celine lähti johonkin viettämään laatuaikaa. Lucille istuu kainalossa ja katsoo keijukaisleffaa, Faustine on riiviö ja Lorelei pelaa jälleen.
Kamerasta unohdin tänään kortin tietokoneeseen, joten nyt on saatavilla vain yksi kuva jonka otin näköalapaikalla puhelimella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti