Au pairina Ranskassa: Kesää ja päätöksiä

Salut!

Ylläri, että se päivittäminen jäi taas, mut nyt otin itseäni niskasta kiinni. Sebin vanhemmat on muutaman päivän kylässä joten vaikka lapsilla on loma (taas!) saan vähän rauhaa. Tykkään Sebin vanhemmista kovasti ja lapset ihannoi isovanhempiaan. Perhe ei ole ollut yhteyksissä Celinen vanhempiin vuosiin, joten on tosi hienoa että toiset isovanhemmat on ihan idoleja.
Lorelei täytti seitsemän viime kuun lopussa, ja koska kevät tuli aikaisin niin vaihdettiin päivä Alpeilla laskettelemassa shoppailuun. Pieni pettymys mulle, mutta päivä oli kyllä kiva jokatapauksessa, ajettiin parin tunnin päähän merkkiliikkeiden outlet-ostoskeskukseen ja siellä oli ihania vaatteita, varsinkin lapsille :)
Faustine on alkanut puhua jo tosi hyvin ja myöskin kasvattanut siinä samalla varsin vahvan asenteen. Nukuttaminen on nykyään ihan tuskaa, koska jos joku ei pysy sängyn vieressä siihen asti kun lapsi nukahtaa, hän kiipeää reunan yli. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun oon istunut yli tunnin odottamassa, että neiti viitsii sulkea silmänsä, vaikka olisi kuinka väsynyt. Mulle se on helpompi päivisin, Celinelle iltaisin, mutta kyllä menee hermot joka tapauksessa. Jotain yritetään keksiä tilalle, mutta saa nähä. Lucille heräilee yhä öisin ja kömpii vanhempiensa sänkyyn. Tyttö näkee ilmeisesti painajaisia, mitä en suoraan sanottuna ihmettele. Vielä kuukausi sitten Lucille istui katsomassa Jurassic Parkeja ja Indiana Jonesia isosiskonsa kanssa. Joo, kyllä mekin katsottiin lapsena leffoja joiden ikäraja oli korkea, mutta kolmevuotias, josta näkee ihan selkeästi että pelkää... Nyt katselee enää lasten leffoja, mutta taitaa niitä painajaisia kuitenkin riittää vielä hetkeksi.
Viime kirjoituksen lopussa kirjoitin, että kevät on tullut, mutta nyt sanoisin kyllä olevan jo kesä. Mä nimittäin paloin eilen! Istuin kolme tuntia auringossa lukemassa ja kattelin pari kertaa mun kättä että onko tässä jotenkin hassu valo vai oonko mä voinu oikeesti ruskettua huhtikuussa, kunnes olkapää alkoi polttaa ja niin se vaan on. Nyt kello on täällä viisi illalla ja terassilla on 23 astetta. Harmittaa ihan hirveesti, että onnistuin palaa jo heti eilen kun nyt on pakko pysyä varjossa... Mutta oma vika, auringosta en valita <3 Pidettiin jo ensimmäiset barbeque-juhlatkin viime viikonloppuna Sebin ja Celinen tuttavapariskunnan ja lastensa kanssa, oli hauskaa ja lapset nautti seurasta täysin siemauksin. Kesän tulosta kertoo myös se, että mä oon voinut harjoitella jo pari viikkoa kevarilla ajoa. Viime viikolla kävin keskenäni muutaman kilsan lenkin ja eilen ajoin Sebin perässä Montarcherille ja pientä kiertoreittiä takaisin. Seb ajoi isolla moottoripyörällä tietty kovempaa ja vaikka lähes joka mutkassa hirvittikin niin kunhan mä tässä jonkun vakituisen duunin hommaan joku päivä niin kyllä mä sen moottoripyöräkortin joudun hommaamaan, niin hauskaa!
Sitten niihin päätöksiin. Opiskelemaan en hakenut, päätin mennä tänä syksynä vaan avoimeen yliopistoon lukemaan kieliä. Tulkin hommat kiinnostaa yhä edelleen ihan hirveesti, nyt varsinkin kun voin oikeesti sanoa puhuvani neljää kieltä, mutta epäilys on suuri että Suomesta löytyy duunia, joten se uravalinta sisältäisi päätöksen myös siitä etten välttämättä asuisi tulevaisuudessa Suomessa ja siihen en oo ainakaan vielä valmis. Vaatii siis vielä vähän lisää tutkimusta ja viisaampien kanssa keskustelua ennen kuin uskallan päättää mitään tämän lopullisempaa, mutta kieliä pystyn onneksi lukemaan sillä välin kuitenkin. Toinen asia mistä nyt päätettiin oli se, että palaan kotiin kesäkuun puolenvälin tienoilla. Faustinen synttärit on 12.6, sen päivämäärän jälkeen katson koska on halvin lentää. Päätöksen tekeminen oli paljon vaikeampaa kuin olisin puoli vuotta sitten uskonut, mutta nyt se on tehty ja onneksi edessä vielä kaksi ihanaa kuukautta. Aika siistiä on myöskin se, että mä täytän 20 Ranskassa! Toki ottaen huomioon ettei mulla oo täällä oikeastaan muita tuttuja kuin perhe niin vähän mietityttää miten sitä juhlistaisi, mutta onneksi voi pitää sitten isommat juhlat kunhan täältä palailen kavereiden ja sukulaisten seurassa. Ikävä on myöskin enemmän kuin olisin uskonut olevan, vaikka nykyaikana yhteydenpito on kaikeksi onneksi helppoa ja halpaa.
Ranska tosiaan sujuu nyt jo niin hyvin, että ihan nautin sen puhumisesta. Toki se on edelleen yksipuolista ja tönkköä ja nasaalien ääntämistä tuskin opin koskaan, mutta enää ei pelota käydä kaupassa tai leffassa tai keskustella tuntemattomien kanssa.
Kuvia olis ollut lisääkin, mutta oon vääntänyt näiden kanssa nyt jo niin paljon että luovutan, tässä tärkeimmät.

Ooh, melkein unohdin! Opettelin tekemään yhtä mun lemppari-ranskalaisruuista, ja onnistuin! Suomeen palatessa syön ehkä siis vähän monipuolisemmin kuin ennen lähtöä.