Lunta, Lyonia ja tuttavuuksia

Lunta saatiin vihdoin ja paaaljon! Aluksi oli tosi kivaa ja lämmintä, täydellinen talvisää. Lapset ja Celine kävi jo laskettelemassa, mä jäin tällä kertaa Faustinen kanssa himaan, mutta enköhän mäkin vielä rinteeseen pääse! Faustine on kehittynyt hirveästi tässä ihan lyhyessä ajassa, ymmärtää tosi hyvin puhetta ja alkaa itsekin pikkuhiljaa jo puhua, kauhean siistiä päästä seuraamaan kehitystä ihan jokapäiväisesti. Loreleïlla on asennetta vaikka muille jakaa, mutta elämä hänen kanssaan on vähän helpottunut kun kieli on alkanut sujua ja pystyy kommunikoimaan vähän paremmin. Lucille on aina yhtä suloinen itsensä <3 Näiden lasten pehmoleluja oon miettinyt paljon, kun en omasta lapsuudesta muista. Näillä on siis jokaisella yksi tai useampi identtinen pehmolelu jota kannetaan mukana kaikkialle. Loreleïlla ne pysyy lähinnä unikavereina ja lohtuna heikkoina hetkinä, mutta Lucille ottaa omansa mukaan kouluun ja kauppaan ja automatkoille, samoin Faustine, muuten tulee itku. Itse muistan kyllä omistaneeni monta unikaveria, mutta onko suomalaisillakin lapsilla normaalisti tällainen tukilelu joka kulkee mukana kaikkialle?
 Keskiviikkona alkoi tuulla ja perjantaina ei lapset menneet ees enää kouluun koska tiet häviää lumen alle. Kuulemma yhtenä vuotena perhe oli ollut kahdeksan päivää jumissa talossa, lumen takia. Rukoilen ettei tänä vuonna käy samalla tavalla. Niin kiva kuin perhe onkin niin jos en edes pääse juoksemaan kahdeksaan päivään saattaa pää alkaa hajota... Lapsilla alkoi loma tänään, kaksi viikkoa jälleen. Olen siis onnellinen lumesta, voidaan olla paljon ulkona jos toi sää tosta vähän rauhoittuu. Mäkin oon vihdoin tervehtynyt. Vaati kahdet antibiootit, mutta nyt on olo jo melko normaali. Kävin taas osteopaatilla ja ensi viikolla meen hierojalle joten eiköhän toi selkäkin saada vielä kuntoon.
Sunnuntaina Sebin tuttava baarimikko pyysi mua tulemaan Sebin kanssa katsomaan käsipallon finaalia (Ranska voitti, jeejee), koska on työskennellyt Helsingissä ja toisessa suomalaisessa kaupungissa jona nimeä ei muistanut sekä muuallakin Pohjoismaissa. Suomalainen mentaliteetti oli kuulemma tehnyt vaikutuksen ja oli pitänyt Helsingistä kaupunkina. Mua vähän huvitti, jurot suomalaiset tehnyt vaikutuksen ranskalaiseen? Mutta jos oikein ymmärsin juuri nimenomaan suomalainen baarikäyttäytyminen on avoimempaa kuin esimerkiksi norjalainen, enkä kyllä epäile. Oli kiva tavata taas uusi ihminen jonka kanssa pystyi juttelemaan englantia, olo on ollut viime aikoina vähän yksinäinen ja koti-ikävä painaa jo, yllättävää kyllä. Kivaa on edelleen, mutta viime aikoina huomannut miten rankkaa se on kun täytyy ilmoittaa jokaisesta pienemmästäkin asiasta jollekin. Oon viettänyt suurinpiirtein puolet mun viikonlopuista viimeiset kolme vuotta poissa kotoa, usein yksin koiria hoitamassa ja en todellakaan oo tottunut siihen, että en vaan voi lähteä kauppaan tai leffaan kun tahdon. Kaikkea sitä oppii arvostamaan kun asuu muutaman kuukauden osana jonkun muun perhettä :)
Ranska alkaa sujua jo ymmärrettävästi ja alan jopa nauttia sen puhumisesta vihdoinkin. Mun nettikurssi valitettavasti sulkeutui, mutta puhumalla ja kuuntelemalla oppii onneksi parhaiten. Kielenähän se on oikeesti aika hieno vaikka vaikea. Edelleenkään en ymmärrä minkä takia täytyy olla erikseen feminiinisiä ja maskuliinisia sanoja, ihan samalla tavalla kun en ymmärrä miksi ruotsissa pitää olla en- ja ett-sukuisia sanoja, mutta tavallaan se tuo kieleen lisää sisältöä. On jotenkin hienoa, että on ihan totta, että toiset natiivit puhuu paremmin ja toiset huonommin. Tulee jotenkin sellainen vanhanaikainen olo, kun joskus oli oikeasti taito osata kirjoittaa kaunokirjallisuutta, tms. En tiiä, jotenkin mulla on hirveen romantisoitu kuva tästä asiasta, se on vaan hienoa. Esimerkiksi kuulemma on ihmisiä jotka eivät osaa käyttää passé simpleä (en ollut siitä kuullutkaan ennen kun tulin tänne, joko sitä ei lukion lyhyessä ranskassa opeteta tai oon nukkunut enemmän kuin tajusinkaan), koska periaatteessa passé composéta voi käyttää samassa tilanteessa, mutta se ei ole hyvää ranskaa. Eihän tällaista oo suomessa eikä englannissa eikä ruotsissa, vaikka toki kaikissa kielissä on parempia ja huonompia puhujia ja kirjoittajia. Koulussa en nyt oo käynyt pitkään aikaan, ei vaan nappaa. Mutta enköhän mä sinnekin taas loman jälkeen raahaudu :)
Hirveesti en oo nyt duunaillut, kävin leffassa Saint-Etiennessä taas yksi päivä ja tiistaina vietin päivän Lyonissa, sinnekin menin leffailemaan mutta ehdin myös hyvin pyörimään kaupungilla, Celine kirjoitti mulle hyvät ohjeet mitä kannattaa käydä katsomassa ja viihdyin hyvin, vaikka lyonilaiset kuulemma onkin törkeetä porukkaa. Onneksi ei tarvinnut puhua muille kuin leffateatterin kassahenkilökunnalle :P Tyttöjen edellinen au pair tuli kylään lauantaina viikoksi, stressasin etukäteen hirveästi että lapset haluaa että mä lähen ja Mari jää ja ei tulla toimeen ja ties mitä, mutta hyvin on sujunut ja on ollut kivaa kun on ollut omankin ikäistä seuraa vaihteeksi. Seb kertoi sanoi myöskin antaneensa mun puhelinnumeron toiselle au pairille tässä lähellä, mutta sieltä ei ainakaan vielä oo mitään kuulunut.
Pikkuhiljaa oon alkanut murehtia, että mitä sitä tekis kun täältä palaa. Turhan intensiivinen opiskelu ei vieläkään nappais, mutta tulkin ura on alkanut houkuttaa uudestaan nyt kun on oppinut uuden kielen. Toisaalta opiskelu ei alkaisi kuin vasta syksyllä, joten ehkä sitä siihen mennessä olis tarpeeksi levännyt, että jaksaisi taas. Valokuvauksesta saisi varmaan otettua jonkun vuoden kestävän kurssisysteemin, ei huono vaihtoehto sekään, mutta katsellaan.

Ratkaisuna kun käveleminen on liian raskasta: Siirrän lumen pois tieltä, koko matkan ylös saakka!

Lyon basiliskilta kuvattuna



Basiliski jonka nimeä en muista, mutta oli HIENO!

Vanhaa Lyonia, Saint Jeanin aukiolta. Kaunis paikka tämäkin, mutta kyllä esimerkiksi Tukholman vanha osa on enemmän mun mieleen.

Pienoisevankeliumi ranskaksi



Maailmanpyörän huipulta, kuvassa Bellecourin valtava aukio ja kaukaisuudessa basiliski. Maksoin tästä huvista 8e, mutta oli sen arvoista. Hetki kuva ottamisen jälkeen basiliski ja torni sen vieressä valaistiin, kaunista.

Bonne Année 2015!

Eli hyvää Uutta Vuotta! Nyt riittääkin kerrottavaa, tässä on ollut joulu, linnakierros, Uusi Vuosi ja nyt taas kouluakin. Aloitetaan joulusta.

Täällä Joulupukki tulee käymään 24.-25.12 välisenä yönä, joten lapset ei häntä tapaa. Tuntuu omasta mielestä kauheen surulliselta, mutta eihän lapset sitä osaa surra kun ei paremmasta tiiä :P Aamu alkoi siis pakettien avaamisella, parasta lapsiperheessä :) Aamupäivällä käväisi Celinen veli lapsineen toivottamassa jouluja ja riehumassa. Sen jälkeen suunnattiin Sebin vanhemmille jonne oli kokoontunut myös muuta Sebin perhettä. Siellä päivä vierähti lähinnä pöydän ääressä herkullisia vaikkakin kummallisia ruokia syöden. Menu sisälsi muun muassa ankanmaksaa ( joka kuulemma valmistetaan lihottamalla ankkoja kidutukseen saakka, argh), etanoita ja tietty kalkkunan. Täällä myös avattiin lisää lahjoja ja tietty leikittiin uusilla leluilla. Sebin vanhemmat oli hommannut mullekin pari pakettia, olin otettu^^ Tunnelma oli lämmin ja päivä oli kaikin puolin onnistunut, vaan täytyy myöntää että joulu on vähän surullinen ilman perhettä ja ystäviä. Ja suomalaisia jouluruokia, ne on vaan parhaita. Mulla oli hieno suunnitelma tehdä aamulla riisipuuroa ja jo aiemmin joulutorttuja, mutta yhden tuskastuneen kauppareissun jälkeen luovutin, kun en löytänyt luumuhilloa saatikka lehtitaikinaa... Jälleen onneksi ei osaa lapset kaivata kun ei mistään tiiä!

©Loreleî, jouluaamu <3

Loreleî oli jo löytänyt oman Frozen-mekkonsa paketista, Lucille ei mutta hymyö riitti silti

Kolme sukupolvea Viroteja :)

Joulupöytä

Kyllä, lapsetkin tykkää täällä etanoista!

Lucille, Sebin sisko Melanie ja joulun suosikkipuuha!

Vähän onnellinen <3

27.päivä täällä tuli lunta ja oli oikein kaunis päivä, ja 28.päivä mä päätin lähteä tutustumaan läheisiin linnoihin. Sää oli aamulla oikein kaunis ja kelasin että lumisista linnoista saa kivoja kuvia, vaikka Seb olikin selkeästi huolissaan ja sitä mieltä että on huono idea lähteä tänään, toinen linna on tosi korkealla ja tie on huonossa kunnossa. Celine kuitenkin uskoi mun pärjäävän, käännyn sit takaisin jos näyttää pahalta, ja mä olin päättänyt lähteä joten navigaattori valmiiksi ja menoksi!
Ehdin ajaa ehkä viitisentoista kilometriä kun aurinkoa ei enää näkynyt. Näkyvyys ei ollut erityisen huono, mutta ei niistä kuvista nyt ihan sellaisia tullut kuin olin toivonut... Lisäksi nää hullut ranskalaiset yrittää ilmeisesti täällä vuorillakin pärjätä ilman talvirenkaita, joten juutuin heti alussa auton taakse joka ajoi 30km/h. Toisaalta ehkä ihan hyvä, ei kuitenkaan ihan kauheasti oo tuntemusta näiltä mutkateiltä joten eipähän tullut otettua turhia riskejä. Autossa soi hyvä musa ja sain olla ihan rauhassa, ei huono päivä siis. Kummallekin linnalle pääsin turvallisesti, joten vaikka Seb oli oikeassa säästä niin huoli oli ihan turha. Kieltämättä välillä vähän huolestutti kun navigaattori neuvoi pikkuteille, mutta tässä ollaan ja hauskaa oli :) Mun ajotaidot ja -varmuus on täällä ollessa kasvanut huimasti, on kiva huomata ettei enää panikoi jos kaikki ei meekään just niinkuin piti :) Se ei kyllä estä mua edelleen eksyilemästä, navigaattorin kanssa tai ilman, mutta aina oon löytänyt lopulta sinne minne pitikin!

Rochetaillée. Sebin sanojen mukaan kolme kiveä kalliolla...

 

...Mutta näkymät oli hienot!

Seuraava kohde padolta katsottuna

Näkymä linnan ikkunasta. Voin vaan kuvitella miltä olisi näyttänyt kirkkaana päivänä, pitää mennä toistekin. Vasemmassa reunassa keskellä on nähtävissä pato josta oli kuva aiemmin ja siitä jatkuva valkoinen viiva tie jota pitkin ajoin... Saarella seisoo toinen linna, mutta se on yksityinen joten ei vierailuja :(

Näkymä tornista

Nää portaat piti kiivetä jotta pääsi torniin. Kameran kanssa pakkasella hanskat kädessä ei ihan niin helppoa kun vois eka kuvitella.

Uudeksi Vuodeksi perhe järjesti juhlat kotona, teemana sarjakuvahahmot. Kutsutuista valitettavan moni joutui perumaan, mutta ilta oli silti (tai ehkä siksi) älyttömän hauska. Max, joka on sen bändin basisti jota oltiin kuuntelemassa pian sen jälkeen kun tulin tänne, kysyi haluanko oppia hauskoja ranskalaisia sanoja, ja hän tyttöystävineen sekä Remi jonka tapasin myös silloin keikalla tyttöystävineen opetti mulle paljon hyödyllisiä juttuja! Remin tiesin puhuvan englantia, mutta oli mukavaa että juhlista löytyi muitakin. Yksi nainen myöskin tunsi Nightwishin, mutta hänen englantinsa valitettavasti oli sen verran vajavaisempaa ettei pahemmin puhuttu. Lapsia oli useampi kuin aikuisia joten tytöt nautti myös täysin siemauksin juhlista :) Minä kömmin nukkumaan jo puoli kahden aikaan, muut jatkoi biletyksiä puoli neljään. Luovutin mun huoneen pariskunnalle kun mulla tosiaan on täällä ihana parisänky ja nukuin itse patjalla kylppärissä, aiheuttaen paljon ihmetystä. Mua se ei haitannut, ennen kuin aamulla huomasin mun selän olevan huonossa kunnossa, ja valitettavasti se on siitä jatkanut vain huonompaan suuntaan. Oon ottanut parina päivänä lihasrelaksantteja, mutta vaikutus on melko väliaikainen. Celine kuitenkin varasi mulle hieronta-ajan ihanaan kylpylään tässä lähellä, pääsen saunaan ja kaikkee <3 Celine oli ajattelevainen ja pyysi hierojaa joka puhuu englantia, joten valitettavasti tätä luksusta saan odotella vielä kuukauden, paikka on tosi suosittu.



Uuden Vuoden prinsessat <3

Koulussa olin tällä viikolla kaikki neljä päivää (täällä keskiviikko aina vapaa). Rankkaa, mutta myös hauskaa. Mulle on helpompi pyytää vierasta ihmistä korjaamaan mun virheitä, joten se on myöskin tehokasta. Perjantaina lähdin koulusta iltapäivällä kun olo alkoi olla niin heikko ettei keskittymisestä tullut enää mitään. Oon ollut on-off-kipeä jo jonkin aikaa, ja nyt taas mennyt nää kaks päivää lääkkeiden avustuksella. Kuumetta ei oo juurikaan mutta päässä heittää, silmät tuntuu oudoilta ja heikottaa. Ensi viikolla on ehkä pakko mennä lääkäriin että sais tän kierteen loppumaan. Olen siis jälleen pahoillani jos teksti on hankalasti ymmärrettävää, pää ei oo parhaimmillaan x)
Elämä muuten sujuu nyt aika kivasti. Puhutaan kotona oikeastaan pelkästään ranskaa, vaikkei se lähellekään täydellisesti suju vieläkään niin kehitystä on selkeesti nähtävissä.

Ainiin! Viime kerralla unohdin kirjoittaa siitä, että Seb lähti Celinen veljen seuraksi Grenobleen hakemaan autoa ja mä pääsin mukaan katsomaan vuorimaisemia. Päivä oli hauska ja maisemat upeat!

 

Mulla olis ollut vielä lisää kuvia puhelimessa teiltä ja koulusta, mutta näiden kuvien lataaminen vei kolme yritystä ja kaksi päivää, joten nyt ei vaan jaksa. Katsotaan ehkä ensi kerralla kun tulee päivitettävää, jos olisin vaikka vihdoin terve!

 

A bientôt!

Koulusta ja joulusta

Bonjour!

Niinkuin vähän arvelinkin niin blogin kirjoittaminen sitten jäi.. Mutta yritetään nyt vielä :) Viimeiset kaksi viikkoa oon viettänyt aika lailla kotona, Seb oli leikkauksessa ja oon ollu täällä auttelemassa sitä kun Celine on tehnyt töitä paljon. Motivaatio mennä kouluun on myös ollut aika alhainen, mutta kyllä mä eilen sinne jo menin ja oli ihan mukavaa, vaikka tää päivä menikin sit kokonaan sängyn pohjalla, oon vähän kipeä. Lapsilla alkoi tänään loma ja eilen koulun nuorimmaiset, minä mukana, kävi katsomassa jonkinlaista jouluexpoa koulun lähellä, siellä oli jopa juttua skandinaavien joulusta! Ihmeellistä oli esimerkiksi se, että joulupukilla on vaimo, hah. Joulu tullaan viettämään kotona perheen ja Sebin vanhempien ja isoisän ja siskon perheen kanssa. Kinkun sijaan syödään kalkkunaa, suunnitelmissa olis yrittää väsätä pari suomalaista jouluruokaa kanssa, koska ne on kyllä ihan parhautta :) Joulupukki käy yöllä ja lahjat avataan ensimmäisenä aamulla. Kuusi haetaan lähimetsästä varmaan viikonlopun aikana, käytiin jo etsimässä sopiva puu viikko sitten.
Lapsilla koulu täällä on melko erilaista kuin Suomessa. Lucille, joka täytti toissapäivänä kolme, on koulussa samalla tavalla klo 9-17 kuin vanhemmatkin lapset, mutta lähinnä askartelee ja leipoo ja sellaista päiväkotimaista meininkiä, ei läksyjä tms :) "Mun" luokka, jossa suurin osa lapsista on kuusvuotiaita aloittaa aamunsa aina lauleskelemalla pari englanninkielistä laulua ja sitten opiskelee lausumista ja kirjoittamista, vähän matikkaa. Ensimmäinen välitunti on yhdentoista pintaan, kahdeltatoista mennään syömään ja siinä on samalla pitkä tauko. Suurin osa lapsista syö kotona, samoin Lorelei ja Lucille usein jos molemmat vanhemmat on kotona. Ruoka maksaa muutaman euron, mutta on ihan älyttömän hyvää! Jos vanhemmat koskaan maistais suomalaista kouluruokaa niin ei varmasti valittais siitä että joutuu maksamaan vähän tän tasoisesta ruuasta... Iltapäivällä mun luokka opiskelee taas lähinnä äänteitä, aiemmin lapset tekivät tuubihuivit itselleen, mutta nyt taitaa olla jo valmiita niiden kanssa. Iltapäivällä on vielä yksi tauko ennen koulun loppua. Loreleï on kuusi, mutta siirtyi jo seuraavalle luokalle kun on niin taitava^^ Tälle ikäluokalle tulee jo läksyjäkin, luetunymmärtämistä, kielioppia ja runojen ulkoaopettelua.
Uusimman Hobitin kävin katsomassa maanantaina Sebin kanssa, pieni pettymys osin, mutta olihan se hieno^^ Käytiin myös Loreleïn kanssa leffassa viime viikolla katsomassa Asterixia ja Obelixia, ihana nähdä lapsen innostus 3D-leffassa. Juoni oli myöskin tarpeeksi yksinkertainen että vaikken puheesta paljoa ymmärätnytkään niin ei mennyt ihan ohi.  Celinen kanssa edelleen on vähän hankaluuksia tulla toimeen, turhauttavaa mulle ja varmasti myös muille, mutta eiköhän tää tästä taas. Mun täytyy alkaa puhumaan ranskaa, koska Celine tuntee olonsa ulkopuoliseksi kun puhutaan englantia Sebin kanssa, mutta tää painostus kyllä vie aika lailla ilon uuden kielen oppimisesta... Mutta eiköhän sekin muutu paremmaksi kun vaan opin vähän lisää :)
Lunta meillä oli pari päivää, mutta nyt on ollut taas lähemmäs kymmenen astetta lämpöä viime päivinä, ei taida tulla valkoista joulua.. Pieni koti-ikävä iski nyt, Coda täytti 3 tänään ja Tiuke jo 12 itsenäisyyspäivänä, pikkusisko muuttaa omaan kämppään ja parhaalla kaverillakin muutto edessä, samoin kuin monella sukulaisella. Hyvä ystävä oli leikkauksessa ja toisella muuten vähän vaikeita aikoja, harmittaa ettei pysty olemaan läsnä. Kaipaan saunaa ja ruotsin kieltä, puhelimessa puhumista ja yöajeluja. Mutta oon mä silti superonnellinen täällä, saunoa kerkeää myöhemminkin <3

Kaikki tän päivityksen kuvat on otettu puhelimella, joten pyydän anteeksi huonoa laatua :/



Mun supersöpö joulukalenteri^^



Mä maistoin etanoita! Positiivinen yllätys :)

Kouluvarustus :)



Hieno jouluseimi joka sisälsi nukkeja vähän kaikista Aasian maista, selityksestä en valitettavasti ymmärtänyt paljoakaan...

Skandinaviassa Joulupukki on naimisissa... :)

Pohjoismainen joulupöytä

Lucille joi vähän kaakaota... <3

Arkea ja juhlaa

Heippa!

Viikko on ollut hiljainen. Lapsilla alkoi koulu maanantaina, stressasin tyttöjen myöhästyvän niin pahasti että näin painajaista ja pomppasin sängystä ylös neljältä kuvitellen sen olevan melkein yhdeksän. Loreleïkin stressasi (oletettavasti koska Seb oli väittänyt näyttävänsä Loreleïn alastonkuvia koulussa jos tää ei oo kiltisti) ja oksensi yöllä. Aamulla kuitenkin oli jo reipas ja vaikka aluksi sanoikin ettei halua mennä kouluun niin ei vaatinut paljoa suostuttelua. Koululle käveleminen oli tuskaa, se on korkean mäen päällä ja mulla oli käsivarret ihan poikki Faustinen kantamisesta kun päästiin takaisin. Faustine ei vielä ole koulussa, mutta tietenkin pakko ottaa mukaan kun vanhemmat tytöt pitää saattaa luokkiin. Koululle pystyisi kiertämään toista kautta, jolloin kävely olisi lyhyempi, mutta sitä varten pitäisi ajaa kylän läpi ahtaita katuja pitkin aamuruuhkassa... Ei pysty. Onneksi mun auto on yhtä vanha kuin oma Suomessa, ajaminen on kotoisaa. Lapset on koulussa yhdeksästä viiteen, maanantaisin on vielä jonkin sortin lukupiiri, joten aamupäivisin täällä on nyt vain minä ja Faustine, helppoa. Koulua ei kuitenkaan ole viisi kertaa viikossa, tällä viikolla tytöt oli vapaalla keskiviikkona ja ensi viikolla maanantaina ja tiistaina. Kummallista mielestäni, pitää kysäistä jossain vaiheessa mistä se johtuu. Sebillä loppuu työt yleensä puolenpäivän aikaan, on himassa muutaman tunnin ja lähtee illalla uudestaan. Celine on töissä niin että yleensä hakee tytöt samalla kun tulee himaan. Lapset on ihan hullun energisiä pari tuntia ja menevät nukkumaan kasilta. Ulkona on kuuden aikaan jo aika pimeää, joten täällä sisällä on iltaisin aika hullunmylly. Pakkasta on kuitenkin öisin jo muutama aste, joten toivottavasti saadaan pian lunta :)
Eilen oltiin Sebin isän eläköitymisjuhlissa Saint-Etiennessä. Seb oli DJ:nä, joten meni paikan päälle samaan aikaan ensimmäisten vieraiden kanssa, seitsemältä illalla. Celine ja minä odoteltiin, että Faustine herää päiväunilta ja suunnattiin sitten juhlapaikalle lasten kanssa. Lapsia oli paljon ja tytöt nautti hirveästi. Tavattiin heti ovella Sebin 17-vuotias serkku Julie, joka puhui todella hyvää englantia ja oli  tosi mukavaa seuraa, kun en tosiaan ketään tuntenut, lähes kukaan ei puhu englantia ja Seb oli miksauspöydän takana.
Ranskalaiset kyllä puhuu englantia paremmin kuin mitä kuvittelin. Juhlissa keski-ikä oli melko korkea, joten siellä se oli harvinaisempaa, mutta kyllä sieltäkin muutama löytyi. En usko, että kielen taso on oikeasti kovin paljon huonompi kuin Suomessa. Mutta se on totta, että ranskalaiset vihaa englantilaisia, samalla tavalla kun suomalaiset vihaa ruotsalaisia. Kerroin Sebille, että moni ajattelee, että Ranskassa on mahdotonta saada palvelua englanniksi. Seb kertoi mulle, että Pariisissa ihmiset on niin törkeitä turisteille, että kauppiaille ja ravintoloitsijoille on pitänyt sanoa siitä, mutta ei usko, että sama pätee muualle Ranskaan. Itse en vielä ole oikein varma, ei ole pahemmin ollut tarvetta jutella kaupoissa kenenkään kanssa, kun en ole ostanut muuta kuin huulirasvan ja kengät. Pienissä paikoissa, kuten täällä Saint-Bonnetissa, ollaan kuulemma melko rasistisia, mutta en tiedä onko se kaikkia ei-ranskalaisia kohtaan vai miten.
Juhlat jatkui aamuun asti ja oltiin takaisin himassa vasta kuudelta. Nukuin tänään onnellisesti kahteen asti päivällä. Seb oli laittanut yhdeltätoista viestin, että lähtivät lasten kanssa Saint-Etienneen, joten olen ollut päivän yksin. Ulkona sataa ja on ollut tosi tylsää. Kirjoittaminen ei suju ollenkaan, aloitain lauseita, mutta en saa niitä loppuun. Toivottavasti tekstistä saa jotain selvää. Kaiken kaikkiaan on ollut kivaa, ollaan katsottu monta ranskalaista elokuvaa ja kuunneltu enemmän ranskalaista musiikkia kuin mitä oon kuullut tähän asti koko mun elämässä. Poskipusutkin sujui eilen juhlissa jo ilman hämminkiä. Enköhän mä kielenkin pian opi, vaikka onkin aivan törkeen vaikeeta, varsinkin kun ihmiset puhuu niin nopeasti täällä. Viime tekstissä kirjoitin siitä, että musta tuntuu, että Celine on ärtynyt, ja se tosiaan on totta. Celine on palannut kunnolla työelämään vasta pari kuukautta sitten, erilaiseen työhön kuin aiemmin, ja on tosi väsynyt. Lisäksi hän kuullemma tuntee olonsa vähän ulkopuoliseksi, koska ei puhu englantia. Nyt kuitenkin hän tuntuu jo olevan paremmalla tuulella, varmaan myöskin koska mulla menee jo ihan hyvin lasten kanssa.

Väsymystä ja keikkailua

Heti seuraava päivä viime kirjoituksen jälkeen olikin sitten ehdottomasti kamalin tähän astisista.

Kelloja siirrettiin täälläkin, joten Lucille heräsi iloisesti ennen kuutta, ja koska vanhemmat oli töissä niin sitten minäkin. Lapsilla riitti energiaa, ja aina kun en juossut Faustinen perässä nappaamassa viinipulloja ja leivinpaperirullaa pois häneltä, olin kieltämässä vanhempia lapsia tekemästä jotain typerää. Siinä sivussa yritin vielä tehdä kielikurssin tehtäviä, jotka oli raivostuttavan hankalia. Kun Seb vihdoin tuli kotiin hän yritti auttaa tehtävien teossa, mutta ikävä kyllä se vaan pahensi fiilistä. Seb meni päikkäreille ja lapset senkun villiintyi, Lucille sentään onneksi rauhoittui katsomaan Merenneito-Barbieta jossain vaiheessa. 

Kun Celine tuli kotiin olin ihan poikki, joten päätin lähteä kävelylle rauhoittumaan itse. Kävelyretki kesti lopulta melkein pari tuntia, olin toivonut pystyväni oikomaan metsän kautta Montarcherille asti, mutta lopulta jouduin tyytymään vähän matalampaan kääntymispaikkaan kun ilta alkoi pimetä ja tajusin ettei puhelimessa oo enää akkua, Celine on varmaan huolissaan. Kävely kuitenkin teki tehtävänsä, takaisin palatessa fiilis oli jo paljon parempi. Celine ja Seb olivat huomanneet, että olin poikki ja kyselivät huolissaan mitä oli tapahtunut. Selitin, että tällä hetkellä on vielä tosi rankkaa, kun ei ole kunnolla yhteistä kieltä lasten kanssa ja ei ole rutinisoitunut vielä tähän elämään. Onneksi lasten koulu alkaa maanantaina! Se vaan tarkoittaa että mun täytyy ajaa kapeilla kaduilla aamuruuhkassa, ugh.

Toissapäivänä käytiin Montbrissonissa, Celine näytti missä lapset käy jumpassa, jos joskus on tarve mun ajaa heidät sinne. Käytiin samalla nappaamassa ostokset kaupalta, koska täällä on sellainen mahtava systeemi, että voit tehdä ostokset netissä ja vain käydä maksamassa ja noukkimassa valmiiksi kerätyt ostokset! Sen jälkeen vielä kenkäkauppaan, josta mulle lähti mukaan kahdet kengät, hupsis. Ajoin meidät takaisin, ja vaikka musta tuntui  että ajan todella pienillä vaihteilla niin ei ollut ongelmia. 

Eilen käytiin aamulla Saint-Bonnetissa markkinoilla lasten ja Sebin kanssa. Koko keskusta-alue oli täynnä erilaisia kojuja, oli tosi hauskaa vaikka stressasinkin lasten takia. Päivällä oli tarkoitus vielä lähteä käymään Saint-Etiennessä ostamassa mulle juoksukengät, mutta leikkiessään Lucillen kanssa Seb onnistui saamaan Lucillen kyynärpään pois paikoiltaan, kuulemma viidettä kertaa. Joten he lähtivät sitten käymään lääkärissä joka onneksi sai sen helposti takaisin paikoilleen ja näytti Sebille miten se tehdään seuraavaa kertaa varten... Joten Saint-Etienne jäi sitten välistä. Illalla oli kuitenkin kivaa ohjelmaa tiedossa, lähdettiin katsomaan Sebin kaverin bändiä. 

Voin kertoa, että on muuten todella ahdistavaa kun ei ymmärrä mitä ihmiset ympärillä puhuu. Eilen oli koko ajan sellainen fiilis että Celine on huonolla tuulella jostain syystä, mutten tiedä miksi. Illalla lähdettäessä mulla oli siksi vähän levoton olo, mutta paikan päällä se nopeasti unohtui, oli niin kivaa! Seb ja Celine tuntuivat tuntevan kaikki, mut esiteltiin kymmenille ihmisille, joiden nimistä mulla ei ole hajuakaan ja joista ehkä kolme puhui englantia. Keikan vietin eturivissä ja sen jälkeen jäätiin vielä hengailemaan, juttelin yhden Celinen ja Sebin kaverin kanssa melkein koko illan ja oli tosi hauskaa. Olin kuitenkin ihan puhki kun lopulta lähdettiin yhden jälkeen ja nukahdinkin jo matkalla kotiin. Tänään oli pakko ottaa päikkärit, vaikka heräsin vasta kymmeneltä. Sebin vanhemmat tulivat kylään ja kohta lähdetään Sebin kanssa ajelulle mun autolla jotta totun siihen ja muistaisinkin miten koululle ajetaan. Toivon, että lähdettäis vielä moottoripyöräilemään sillä sää on kaunis, mutta saa nähdä :)

Markkinoilla

Lapset juhli Halloweeniä kun me oltiin keikalla :)