Koulusta ja joulusta

Bonjour!

Niinkuin vähän arvelinkin niin blogin kirjoittaminen sitten jäi.. Mutta yritetään nyt vielä :) Viimeiset kaksi viikkoa oon viettänyt aika lailla kotona, Seb oli leikkauksessa ja oon ollu täällä auttelemassa sitä kun Celine on tehnyt töitä paljon. Motivaatio mennä kouluun on myös ollut aika alhainen, mutta kyllä mä eilen sinne jo menin ja oli ihan mukavaa, vaikka tää päivä menikin sit kokonaan sängyn pohjalla, oon vähän kipeä. Lapsilla alkoi tänään loma ja eilen koulun nuorimmaiset, minä mukana, kävi katsomassa jonkinlaista jouluexpoa koulun lähellä, siellä oli jopa juttua skandinaavien joulusta! Ihmeellistä oli esimerkiksi se, että joulupukilla on vaimo, hah. Joulu tullaan viettämään kotona perheen ja Sebin vanhempien ja isoisän ja siskon perheen kanssa. Kinkun sijaan syödään kalkkunaa, suunnitelmissa olis yrittää väsätä pari suomalaista jouluruokaa kanssa, koska ne on kyllä ihan parhautta :) Joulupukki käy yöllä ja lahjat avataan ensimmäisenä aamulla. Kuusi haetaan lähimetsästä varmaan viikonlopun aikana, käytiin jo etsimässä sopiva puu viikko sitten.
Lapsilla koulu täällä on melko erilaista kuin Suomessa. Lucille, joka täytti toissapäivänä kolme, on koulussa samalla tavalla klo 9-17 kuin vanhemmatkin lapset, mutta lähinnä askartelee ja leipoo ja sellaista päiväkotimaista meininkiä, ei läksyjä tms :) "Mun" luokka, jossa suurin osa lapsista on kuusvuotiaita aloittaa aamunsa aina lauleskelemalla pari englanninkielistä laulua ja sitten opiskelee lausumista ja kirjoittamista, vähän matikkaa. Ensimmäinen välitunti on yhdentoista pintaan, kahdeltatoista mennään syömään ja siinä on samalla pitkä tauko. Suurin osa lapsista syö kotona, samoin Lorelei ja Lucille usein jos molemmat vanhemmat on kotona. Ruoka maksaa muutaman euron, mutta on ihan älyttömän hyvää! Jos vanhemmat koskaan maistais suomalaista kouluruokaa niin ei varmasti valittais siitä että joutuu maksamaan vähän tän tasoisesta ruuasta... Iltapäivällä mun luokka opiskelee taas lähinnä äänteitä, aiemmin lapset tekivät tuubihuivit itselleen, mutta nyt taitaa olla jo valmiita niiden kanssa. Iltapäivällä on vielä yksi tauko ennen koulun loppua. Loreleï on kuusi, mutta siirtyi jo seuraavalle luokalle kun on niin taitava^^ Tälle ikäluokalle tulee jo läksyjäkin, luetunymmärtämistä, kielioppia ja runojen ulkoaopettelua.
Uusimman Hobitin kävin katsomassa maanantaina Sebin kanssa, pieni pettymys osin, mutta olihan se hieno^^ Käytiin myös Loreleïn kanssa leffassa viime viikolla katsomassa Asterixia ja Obelixia, ihana nähdä lapsen innostus 3D-leffassa. Juoni oli myöskin tarpeeksi yksinkertainen että vaikken puheesta paljoa ymmärätnytkään niin ei mennyt ihan ohi.  Celinen kanssa edelleen on vähän hankaluuksia tulla toimeen, turhauttavaa mulle ja varmasti myös muille, mutta eiköhän tää tästä taas. Mun täytyy alkaa puhumaan ranskaa, koska Celine tuntee olonsa ulkopuoliseksi kun puhutaan englantia Sebin kanssa, mutta tää painostus kyllä vie aika lailla ilon uuden kielen oppimisesta... Mutta eiköhän sekin muutu paremmaksi kun vaan opin vähän lisää :)
Lunta meillä oli pari päivää, mutta nyt on ollut taas lähemmäs kymmenen astetta lämpöä viime päivinä, ei taida tulla valkoista joulua.. Pieni koti-ikävä iski nyt, Coda täytti 3 tänään ja Tiuke jo 12 itsenäisyyspäivänä, pikkusisko muuttaa omaan kämppään ja parhaalla kaverillakin muutto edessä, samoin kuin monella sukulaisella. Hyvä ystävä oli leikkauksessa ja toisella muuten vähän vaikeita aikoja, harmittaa ettei pysty olemaan läsnä. Kaipaan saunaa ja ruotsin kieltä, puhelimessa puhumista ja yöajeluja. Mutta oon mä silti superonnellinen täällä, saunoa kerkeää myöhemminkin <3

Kaikki tän päivityksen kuvat on otettu puhelimella, joten pyydän anteeksi huonoa laatua :/



Mun supersöpö joulukalenteri^^



Mä maistoin etanoita! Positiivinen yllätys :)

Kouluvarustus :)



Hieno jouluseimi joka sisälsi nukkeja vähän kaikista Aasian maista, selityksestä en valitettavasti ymmärtänyt paljoakaan...

Skandinaviassa Joulupukki on naimisissa... :)

Pohjoismainen joulupöytä

Lucille joi vähän kaakaota... <3

Arkea ja juhlaa

Heippa!

Viikko on ollut hiljainen. Lapsilla alkoi koulu maanantaina, stressasin tyttöjen myöhästyvän niin pahasti että näin painajaista ja pomppasin sängystä ylös neljältä kuvitellen sen olevan melkein yhdeksän. Loreleïkin stressasi (oletettavasti koska Seb oli väittänyt näyttävänsä Loreleïn alastonkuvia koulussa jos tää ei oo kiltisti) ja oksensi yöllä. Aamulla kuitenkin oli jo reipas ja vaikka aluksi sanoikin ettei halua mennä kouluun niin ei vaatinut paljoa suostuttelua. Koululle käveleminen oli tuskaa, se on korkean mäen päällä ja mulla oli käsivarret ihan poikki Faustinen kantamisesta kun päästiin takaisin. Faustine ei vielä ole koulussa, mutta tietenkin pakko ottaa mukaan kun vanhemmat tytöt pitää saattaa luokkiin. Koululle pystyisi kiertämään toista kautta, jolloin kävely olisi lyhyempi, mutta sitä varten pitäisi ajaa kylän läpi ahtaita katuja pitkin aamuruuhkassa... Ei pysty. Onneksi mun auto on yhtä vanha kuin oma Suomessa, ajaminen on kotoisaa. Lapset on koulussa yhdeksästä viiteen, maanantaisin on vielä jonkin sortin lukupiiri, joten aamupäivisin täällä on nyt vain minä ja Faustine, helppoa. Koulua ei kuitenkaan ole viisi kertaa viikossa, tällä viikolla tytöt oli vapaalla keskiviikkona ja ensi viikolla maanantaina ja tiistaina. Kummallista mielestäni, pitää kysäistä jossain vaiheessa mistä se johtuu. Sebillä loppuu työt yleensä puolenpäivän aikaan, on himassa muutaman tunnin ja lähtee illalla uudestaan. Celine on töissä niin että yleensä hakee tytöt samalla kun tulee himaan. Lapset on ihan hullun energisiä pari tuntia ja menevät nukkumaan kasilta. Ulkona on kuuden aikaan jo aika pimeää, joten täällä sisällä on iltaisin aika hullunmylly. Pakkasta on kuitenkin öisin jo muutama aste, joten toivottavasti saadaan pian lunta :)
Eilen oltiin Sebin isän eläköitymisjuhlissa Saint-Etiennessä. Seb oli DJ:nä, joten meni paikan päälle samaan aikaan ensimmäisten vieraiden kanssa, seitsemältä illalla. Celine ja minä odoteltiin, että Faustine herää päiväunilta ja suunnattiin sitten juhlapaikalle lasten kanssa. Lapsia oli paljon ja tytöt nautti hirveästi. Tavattiin heti ovella Sebin 17-vuotias serkku Julie, joka puhui todella hyvää englantia ja oli  tosi mukavaa seuraa, kun en tosiaan ketään tuntenut, lähes kukaan ei puhu englantia ja Seb oli miksauspöydän takana.
Ranskalaiset kyllä puhuu englantia paremmin kuin mitä kuvittelin. Juhlissa keski-ikä oli melko korkea, joten siellä se oli harvinaisempaa, mutta kyllä sieltäkin muutama löytyi. En usko, että kielen taso on oikeasti kovin paljon huonompi kuin Suomessa. Mutta se on totta, että ranskalaiset vihaa englantilaisia, samalla tavalla kun suomalaiset vihaa ruotsalaisia. Kerroin Sebille, että moni ajattelee, että Ranskassa on mahdotonta saada palvelua englanniksi. Seb kertoi mulle, että Pariisissa ihmiset on niin törkeitä turisteille, että kauppiaille ja ravintoloitsijoille on pitänyt sanoa siitä, mutta ei usko, että sama pätee muualle Ranskaan. Itse en vielä ole oikein varma, ei ole pahemmin ollut tarvetta jutella kaupoissa kenenkään kanssa, kun en ole ostanut muuta kuin huulirasvan ja kengät. Pienissä paikoissa, kuten täällä Saint-Bonnetissa, ollaan kuulemma melko rasistisia, mutta en tiedä onko se kaikkia ei-ranskalaisia kohtaan vai miten.
Juhlat jatkui aamuun asti ja oltiin takaisin himassa vasta kuudelta. Nukuin tänään onnellisesti kahteen asti päivällä. Seb oli laittanut yhdeltätoista viestin, että lähtivät lasten kanssa Saint-Etienneen, joten olen ollut päivän yksin. Ulkona sataa ja on ollut tosi tylsää. Kirjoittaminen ei suju ollenkaan, aloitain lauseita, mutta en saa niitä loppuun. Toivottavasti tekstistä saa jotain selvää. Kaiken kaikkiaan on ollut kivaa, ollaan katsottu monta ranskalaista elokuvaa ja kuunneltu enemmän ranskalaista musiikkia kuin mitä oon kuullut tähän asti koko mun elämässä. Poskipusutkin sujui eilen juhlissa jo ilman hämminkiä. Enköhän mä kielenkin pian opi, vaikka onkin aivan törkeen vaikeeta, varsinkin kun ihmiset puhuu niin nopeasti täällä. Viime tekstissä kirjoitin siitä, että musta tuntuu, että Celine on ärtynyt, ja se tosiaan on totta. Celine on palannut kunnolla työelämään vasta pari kuukautta sitten, erilaiseen työhön kuin aiemmin, ja on tosi väsynyt. Lisäksi hän kuullemma tuntee olonsa vähän ulkopuoliseksi, koska ei puhu englantia. Nyt kuitenkin hän tuntuu jo olevan paremmalla tuulella, varmaan myöskin koska mulla menee jo ihan hyvin lasten kanssa.

Väsymystä ja keikkailua

Heti seuraava päivä viime kirjoituksen jälkeen olikin sitten ehdottomasti kamalin tähän astisista.

Kelloja siirrettiin täälläkin, joten Lucille heräsi iloisesti ennen kuutta, ja koska vanhemmat oli töissä niin sitten minäkin. Lapsilla riitti energiaa, ja aina kun en juossut Faustinen perässä nappaamassa viinipulloja ja leivinpaperirullaa pois häneltä, olin kieltämässä vanhempia lapsia tekemästä jotain typerää. Siinä sivussa yritin vielä tehdä kielikurssin tehtäviä, jotka oli raivostuttavan hankalia. Kun Seb vihdoin tuli kotiin hän yritti auttaa tehtävien teossa, mutta ikävä kyllä se vaan pahensi fiilistä. Seb meni päikkäreille ja lapset senkun villiintyi, Lucille sentään onneksi rauhoittui katsomaan Merenneito-Barbieta jossain vaiheessa. 

Kun Celine tuli kotiin olin ihan poikki, joten päätin lähteä kävelylle rauhoittumaan itse. Kävelyretki kesti lopulta melkein pari tuntia, olin toivonut pystyväni oikomaan metsän kautta Montarcherille asti, mutta lopulta jouduin tyytymään vähän matalampaan kääntymispaikkaan kun ilta alkoi pimetä ja tajusin ettei puhelimessa oo enää akkua, Celine on varmaan huolissaan. Kävely kuitenkin teki tehtävänsä, takaisin palatessa fiilis oli jo paljon parempi. Celine ja Seb olivat huomanneet, että olin poikki ja kyselivät huolissaan mitä oli tapahtunut. Selitin, että tällä hetkellä on vielä tosi rankkaa, kun ei ole kunnolla yhteistä kieltä lasten kanssa ja ei ole rutinisoitunut vielä tähän elämään. Onneksi lasten koulu alkaa maanantaina! Se vaan tarkoittaa että mun täytyy ajaa kapeilla kaduilla aamuruuhkassa, ugh.

Toissapäivänä käytiin Montbrissonissa, Celine näytti missä lapset käy jumpassa, jos joskus on tarve mun ajaa heidät sinne. Käytiin samalla nappaamassa ostokset kaupalta, koska täällä on sellainen mahtava systeemi, että voit tehdä ostokset netissä ja vain käydä maksamassa ja noukkimassa valmiiksi kerätyt ostokset! Sen jälkeen vielä kenkäkauppaan, josta mulle lähti mukaan kahdet kengät, hupsis. Ajoin meidät takaisin, ja vaikka musta tuntui  että ajan todella pienillä vaihteilla niin ei ollut ongelmia. 

Eilen käytiin aamulla Saint-Bonnetissa markkinoilla lasten ja Sebin kanssa. Koko keskusta-alue oli täynnä erilaisia kojuja, oli tosi hauskaa vaikka stressasinkin lasten takia. Päivällä oli tarkoitus vielä lähteä käymään Saint-Etiennessä ostamassa mulle juoksukengät, mutta leikkiessään Lucillen kanssa Seb onnistui saamaan Lucillen kyynärpään pois paikoiltaan, kuulemma viidettä kertaa. Joten he lähtivät sitten käymään lääkärissä joka onneksi sai sen helposti takaisin paikoilleen ja näytti Sebille miten se tehdään seuraavaa kertaa varten... Joten Saint-Etienne jäi sitten välistä. Illalla oli kuitenkin kivaa ohjelmaa tiedossa, lähdettiin katsomaan Sebin kaverin bändiä. 

Voin kertoa, että on muuten todella ahdistavaa kun ei ymmärrä mitä ihmiset ympärillä puhuu. Eilen oli koko ajan sellainen fiilis että Celine on huonolla tuulella jostain syystä, mutten tiedä miksi. Illalla lähdettäessä mulla oli siksi vähän levoton olo, mutta paikan päällä se nopeasti unohtui, oli niin kivaa! Seb ja Celine tuntuivat tuntevan kaikki, mut esiteltiin kymmenille ihmisille, joiden nimistä mulla ei ole hajuakaan ja joista ehkä kolme puhui englantia. Keikan vietin eturivissä ja sen jälkeen jäätiin vielä hengailemaan, juttelin yhden Celinen ja Sebin kaverin kanssa melkein koko illan ja oli tosi hauskaa. Olin kuitenkin ihan puhki kun lopulta lähdettiin yhden jälkeen ja nukahdinkin jo matkalla kotiin. Tänään oli pakko ottaa päikkärit, vaikka heräsin vasta kymmeneltä. Sebin vanhemmat tulivat kylään ja kohta lähdetään Sebin kanssa ajelulle mun autolla jotta totun siihen ja muistaisinkin miten koululle ajetaan. Toivon, että lähdettäis vielä moottoripyöräilemään sillä sää on kaunis, mutta saa nähdä :)

Markkinoilla

Lapset juhli Halloweeniä kun me oltiin keikalla :)

Vive la France!

Eilinen päivä lukeutui varmasti yhteen parhaimmista ikinä. 

Kelloja siirrettiin yöllä myös täällä, joten herääminen oli jo vähän helpompaa. Lucille katsoi Barbie-merenneito-leffaa varmaan viidettätoista kertaa sinä aikana kun mä oon ollut täällä. Merenneitojen lisäksi Lucille rakastaa leppäkerttuja, ja leppäkerttutarroja löytyy vähän joka puolelta :)

Ulkona oli lämpöä 18 astetta, joten istuskeltiin siellä, Seb soitti kitaraa ja Loreleï tanssi ja lauloi. Leikittiin, pelattiin fudista ja sitten Seb kysyi haluisinko yrittää ajaa kevarilla taas. Jännitti ihan hullun lailla että kaadun ja rikon pyörän tai ajan sen alas kiellekkeeltä tai JOTAIN, joten aikaa kului ennen kuin sain laitteen pysymään käynnissä ja liikkumaan, mutta mä onnistuin! Fiilis oli ihan uskomaton, mä ajoin kevarilla!^^

Syötiin ulkona ja sitten Seb ja Celine pesi lattiat sun muuta, joten mä vahdin Faustinea ulkona. Ihana sää, ihanat maisemat ja ihana lapsi, elämä on aika mahtavaa. Kun talo oli saatu siivottua, olikin jo melkein aika lähteä katsomaan matsia. Minä, Loreleï ja Seb lähdettiin kohti Saint-Etienneä Jaguaarilla. Aurinko paistoi, kuunneltiin rokkia ja istuin Jaguaarissa, tunne oli ihan epärealistinen, ei tällainen voi olla totta! Hetken kruunasi vielä se, että kun metsä loppui, näin, että me ajettiin pilvien päällä. Siis ihan oikeesti, tän on pakko olla unta! Se kyllä tarkoitti sitä että lähes koko loppumatka ajettiin hirveässä sumussa, mutta oli kyllä sen arvoista.
Vasta Saint-Etienneen saapuessa tajusin, että matsi olikin vähän isompi juttu. Liput eivät maksaneet kuin 15 euroa, joten olin ajatellut että paikalla on varmaan muutama sata, ehkä reilu tuhat katsojaa, että tää on tällainen paikallisen liigan peli tms. Lähestyessä stadionia autoja oli parkeerattu aivan kaikkialle, kävelytielle, tielle ja nurmikolle. Okei, kyseessä olikin vähän isompi juttu, muutama tuhat katsojaa? Stadionin porteille saapuessa ensimmäinen asia minkä näin, oli mellakkapoliisit. Kypärät ja kilvet ja kaikki. Porteille saakka saattoi kuulla ihmisten huutavan ja laulavan kannustuksia. Apua, Vieläkin vähän isompi juttu? Porteilla suoritettiin turvatarkastus, ja selvisi että mun kameran toinen objektiivi on liian iso. Voitte vaan kuvitella miten paniikissa olin, oltiin myöhässä jo valmiiksi ja nytkö pitäis lähteä vielä viemään kameraa takaisin autoon, vai takavarikoitaisiinko se? Onneksi Seb sai neuvoteltua asian niin, että sain ottaa kaikki tavarat mukaan, pienemmällä putkella saisin kuvata, mutta toisen pitäisi pysyä visusti laukussa. Huokaisin helpotuksesta ja lähdettiin kapuamaan portaita. Meidän paikat oli melkein ihan ylhäällä, suoraan pressipaikkojen yläpuolella, täydelliset mun mielestä, vaikka eniten huutavat fanit olivatkin vasemmassa päädyssä. Muut ihmiset olivat jo paikoillaan, matsi oli alkanut ja omille paikoille pääseminen oli pelottavaa, penkkirivit olivat erittäin kapeat. Kylmät väreet juoksivat pitkin selkää koko matsin ajan, oli upeeta kuulla sellaisen määrän ihmisiä laulavan ja huutavan ja kannustavan. Jossain vaiheessa screenille ilmestyi teksti: Vous êtes 33 991, merci! Paikalla oli siis 34 000 katsojaa! Kun Saint-Etienne vihdoin teki maalin, koko katsomo hyppäsi pystyyn ja melu oli korvia huumaava. Voitto tuli, 1-0. Seb oli sitä mieltä että peli ei ollut kovin hyvä, vastustaja ei ollut tosissaan, mutta mua ei haitannut.
Kotimatkalla kaikki olivat väsyneitä mutta tyytyväisiä, mä ehkä kaikista eniten. Soitin suomalaista musiikkia, maisemat oli edelleen upeat ja tähtiä ainakin miljoona. Kotiin tullessa Celine katsoi viimeistä Harry Potteria, istuin hetkeksi katsomaan, mutta vaikka leffa on loistava, väsymys vei voiton. Edelleenkin kaikkea tätä on vaikea uskoa todeksi. Toki toivoin, että tulisin viihtymään, mutten olisi ikinä uskonut että jo ensimmäinen viikko olisi ollut näin uskomaton.

I did it!

<3

Paikka näyttää aamuisin Baskervilleltä

Vedet silmissä

Hellou!

Nyt on ollut kaksi sellaista päivää että jos olis kaikki tällaisia vois sanoo olevansa aina onnellinen.
Eilen Celine oli kotona, hengailtiin ja katsottiin muutama leffa lasten kanssa, kaikki tottakai dubattuna ranskaksi, jopa Taru Sormusten Herrasta! Onneksi se leffa on tullut katsottua sen verta monta kertaa ettei häirinnyt kuin alussa. Kelatkaa, ranskalaisia örkkejä... Lakkailtiin kynnet tyttöjen kanssa ja sen sellaista, Celine myöskin osti mulle kielikurssin netissä. Tasotestiä tehdessä meinasi päästä itku, just kun oli tullut sellainen fiilis että osaa jo jotakin niin ne tehtävät tuntui ihan hirveiltä. Siihen kun vielä laittaa ranskalaisen naisen kurkkimaan olan yli ja kommentoimaan niin oli kyllä hauskuus kaukana. Itse tehtävät on kuitenkin vähän turhankin helppoja, mutta kertaaminen on hyvästä. Hassut ruuat senkun jatkuu, mutta yks päivä syötiin jotain sellaista mikä oli lähes sama kuin karjalanpaisti, paitsi sienillä. Täällä on sieniä lähes joka ruuassa.
Lasten serkku oli tullut edellisenä päivänä kyläilemään ja Sebin ja Celinen työkaveri kolmen lapsensa kanssa tuli iltapäivällä, joten lapset leikki aika paljon ulkona keskenään. Mulle naureskeltiin kun sanoin et tuuli on niin kylmä etten halua mennä sinne istumaan, Kun kerroin ettei Suomessa ole yleensä yli -30 astetta pakkasta talvella Celine oli ihan järkyttynyt, hän oli kuvitellut että Suomessa on -50, eikä sama kuin täällä... Mutta täällä on kyllä sen verran kosteampi ilma ettei se tunnu yhtä pistävältä. Seb kysyi, että haluisinko kokeilla ajaa kevarilla, ja siinä vaiheessa ei kylmä haitannut ( varsinkaan kun laittoi toppatakin päälle). Niinkuin arvelinkin, oon turhan lyhyt kevarilla ajamiseen, ja se jäi tällä kertaa, mutta kyllä mä vielä joku kerta onnistun! Sebillä on tallissa kevarin lisäksi iiiiso moottoripyörä, jolla lähdettiin ajelulle ja se oli kyllä ehkä elämäni parhaita kokemuksia. Tää paikka sijaitsee vuorilla, joten tiet on mutkaisia, ja sitten vielä hullu ranskalainen kuski, ihan parasta <3
Kun lapset oli saatu nukkumaan Seb haastoi mut pelaamaan tennistä Playstationilla, ja yllätys yllätys hävisin... Mut eipä se mitään, hauskaa oli kuitenkin :) Sen jälkeen vaihdettiin Assassins Creediin, mikä sujui jo vähän paremmin ja yhtäkkiä kello olikin kaksi ja aamulla tarkoitus lähteä Saint-Etienneen.
Aamu koitti, heräsin mukavasti puoli tuntia ennen tarkoitettua lähtöaikaa, ei ongelmia, kunnes Seb kertoi että ei lähdetäkään moottoripyörällä koska Faustine ja Lucille pitää ottaa mukaan. Vartissa kahdelle lapselle aamupalaa ja vaatteet päälle: oltiin yllättäen kakskyt minuuttia myöhässä.
Perillä Seb kävi hoitamassa ensin vakuutusasiat kuntoon Jaguaariinsa, jonka kunnosti. Siitä jatkettiin Saint-Etiennen stadikalle, jossa käytiin ostamassa liput sunnuntain matsiin (Äiti, sano Harrille häähää :P)! En muista koska olisin viimeksi ollut katsomassa fudista livenä ja oon ihan superinnoissani!^^ Ja oli aika mieletöntä nähdä kauppa jossa ei myyty mitään muuta kuin A.S.S.E.n fanituotteita. Tästä sitten ajeltiin ylös vuorille taas mistä oli ihana näkymä Saint-Etiennen ylle, ja sen jälkeen mäkkäriin syömään. Sielläkin pieni kulttuurishokki, täällä ei tilata ruokia tiskiltä, vaan täällä on kosketusnäyttötaulut josta klikkaillaan mitä halutaan ja tarjoilija tuo ne pöytään hetken päästä. Seuraavaksi oli kotimatkan aika, ajettiin pientä kiertoreittiä, koska täällä on tietullit niin tuli halvemmaksi kuin motaria pitkin. Tie oli jälleen ihanan mutkainen, Seb hurjasteli ja mä nautin. Itse ajaminen kyllä vähän hirvittää, vaikka talveen oonkin tottunu nii Suomessa ei kuitenkaan oo mitään lähellekään näitä mäkiä.
Nyt istun himassa lasten kanssa, Seb ja Celine lähti johonkin viettämään laatuaikaa. Lucille istuu kainalossa ja katsoo keijukaisleffaa, Faustine on riiviö ja Lorelei pelaa jälleen.
Kamerasta unohdin tänään kortin tietokoneeseen, joten nyt on saatavilla vain yksi kuva jonka otin näköalapaikalla puhelimella.

Totuttelua ja tutustumista

Bonjour!

Kolmas päivä meneillään ja ensimmäisen kerran on aikaa ja energiaa kirjoittaa. Katsellaan kahden nuoremman lapsen, Lucillen ja Faustinen kanssa Harry Potteria. Loreleï pelailee tietokoneella. Celine on töissä ja Sebastien lähti käymään Saint-Etiennessä, joka on lähin iso kaupunki. Mutta aloitetaan nyt alusta :)

Lentokone laskeutui yhdeksältä aamulla Nizzan kentälle, jossa sain hetken odotella että Céline, Sebastien ja Lorelei saapuivat. Pieneksi yllätyksekseni vaihdettiin poskisuudelmat saman tien kaikkien kolmen kanssa. Toki tiesin että se on melko yleinen tapa Ranskassa, mutta vähän toivoin että tämä perhe ei sitä kuitenkaan harrastaisi, onhan se nyt kovin outoa kun itse on tottunut vain kättelemään, jos sitäkään  :D 

Aluksi ajeltiin vähän Nizzassa, pysähdyttiin syömään aamupalaa ja suunnattiin Monacoon! Sébastien puhuu englantia varsin hyvin, Celine vain vähän ja lapset eivät ollenkaan, mutta hyvin ollaan pärjätty, Sebastien tulkkaa vähän ja Loreleï opettaa sanoja ja osaa onneksi aika hyvin selittää mitä tarkoittaa kiertoilmausten kautta, joten matka Monacoon sujui hyvin tutustuessa. Monacossa käytiin kavelemässä, palatsilla ja Merimuseossa jossa oli myös upea hainäyttely, pikkaisen massiivisempi paikka kuin Linnanmäen Sealife, suosittelen kaikille Monacossa käyville! Kallis se oli, niinkuin kaikki Monacossa, mutta hieno.

Sen jälkeen jatkettiin matkaa, seuraavaksi pysähdyttiin Cannesiin uimaan ja syömään. Cannes oli ihana kaupunki, siellä voisi käydä toistekin. Siitä lähdettiinkin sitten kotia kohti. Nukahdin melkein heti auton käynnistyttyä, olin valvonut edellisen yön kokonaan ja lentokoneessa vain torkkunut. Herätessäni oltiin ajettu pari tuntia ja maisemat oli mahtavat. Kummallakin puolella näkyi peltoja, ja jossain kaukana peltojen takana korkeita vuoria. Monen tunnin tauottoman ajamisen jälkeen lähdettiin kiipeämään vuoren rinnettä ylös ja tuli todellakin todistettua että ranskalaiset on hulluja kuskeja. Tarkistettuaan etten pelkää, kiivettiin vuoren rinteellä mutkittelevaa tietä kahdeksankympin keskinopeudella. Aluksi nauratti ja oli hauskaa, mutta tunnin jälkeen alkoi vähän tympiä. Ja tätä jatkui kolme tuntia. Otin pienen pätkän videotakin, mutta saa nähdä saako siitä mitään selvää. 

Perillä oltiin puolen yön jälkeen ja painuin lähes suoraan nukkumaan, Faustine ja Lucille olivat jo nukkumassa, Sébin vanhemmat olivat täällä heitä hoitamassa, mutta lähtivät sitten kotiin.

Eilen herättyäni söin aamupalan terassilla, ihana sää ja ihanat maisemat jälleen kerran. Sen jälkeen lähdettiin vanhempien lasten kanssa kävelylle metsään. Voin kertoa että on vähän stressaavaa kävellä tien vieressä kahden lapsen kanssa kun ei ole aavistustakaan miten kieltää kävelemästä keskellä tietä esimerkiksi, huutelin vaan autoa, niin lapset tajusi siirtyä sivuun. Mutta ihan hyvin pärjättiin, kaikki hengissä. Kun palattiin syötiin lounas, ei mitään aavistusta mitä se oli, jotain erittäin epäillyttävää, veikkaisin jotain pieniä papuja. Sen lisäksi sitten pieni pala hassunväristä makkaraa, mutta se oli onneksi ihan normaalinmakuista. Tämän jälkeen syötiin sitten juustoja, kuten kuulemma joka aterian jälkeen. Ja sen jälkeen vielä jugurttia, jota ei kuulemma saa mistään muualta kuin Ranskasta, vaikka se onkin Nestlen. 

Sitten lähdettiin käymään postissa ja kierreltiin samalla vähän kylällä. Koko kylä on ennen ollut linnan sisällä, joten kadut on todella kapeita, hirvittää kun parin viikon päästä pitäisi kuljettaa tytöt kouluun sinne jonnekin. Muutenkin liikenne on täällä aika pelottavaa, mutta enköhän selviä, ajan vaan tosi hiljaa... Kaupasta ostettiin ruokaa ja monta monta pulloa erilaisia viinejä ja  siideriä ja olutta, koska mun täytyy kuulemma kokeilla kaikkea. Oluesta Séb sanoi että se on "naisten olutta", ja oli kyllä oikeassa kun lopulta uskalsin maistaa, ei maistunut yhtään siltä miltä Suomessa. Istuttiin iltaa suolatikkujen ja kitaransoiton parissa tunnin verran, Séb osaa lisäksi soittaa pianoa! Kun lapset oli mennyt nukkumaan katsottiin vielä Amelié. Ei mikään erityisen hyvä leffa mun mielestä mut mielenkiinto pysyi kun oli vaan ranskankieliset tekstit saatavilla.

Tänään jäin ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa, kaikki sujui yllättävän hyvin. Siitä kun aloitin tämän tekstin kirjoittamisen on varmaan kolme tuntia, mutta kaikki hengissä. Lucillen enkelihiusten alla piilee kyllä melkoinen demoni, mut eiköhän me selvitä jatkossakin :) Kohta lähdetään käymään taas kylällä, tällä kertaa moottoripyörällä! Can't wait^^

Kirjoitin tätä tekstiä lopulta koko päivän. Loreleï kävi hammaslääkärissä ja käytiin katsomassa missä koulu sijaitsee. Lisäksi käytiin linnassa tässä lähellä, maisemat oli henkeäsalpaavat. Siellä oli myös suloinen pieni katolinen kirkko aivan huipulla. Unohdin ehkä noin miljoona asiaa, mutta siistiä on ollut, ajoittain aika rankkaa, mutta eiköhän tästä elävänä selviä :)

Nizza

Monaco

Céline ja Lorerleï Monacossa

Kuuluisia kädenjalkiä Cannesissa

Loreleï ja Lucille

Loreleï